Viime aikoina soitossa on ollut tämä:
http://youtu.be/K1u_MwT6zV8
Opiskelut pitää kiireisenä, samoin iltamenot ja meiningit. On aika normi, että aamulla tai aamupäivällä lähtee yliopistolle ja kun tulee kotiin, kellon viisarit näyttää kahdeksaa-yhdeksää, tai vieläkin myöhäisempiä lukemia. Tällä viikolla huomasin, että odottamatta ja yllättäen tulin ostelleeksi vaatteita ja kengät. Yli kuukauden olinkin kerennyt olla shoppailematta, mikä on musta aika hyvin kuitenkin siihen nähden, että oon Tokiossa! :D
Muita huomionarvoisia asioita:
Onni on hiustenkuivaaja (en ymmärrä miten selvisin ilman sitä yli kuus viikkoa!).
Onnea on myös kahvi ja ruisleipä aamulla.
Ja sitten toivon että mulla on onnea huomenaamuna, että kykenen heräämään aamulla japanintunnille. Niin, aamuherätykset. Niistä on tullut uskomattoman vaikeita tänne tulon jälkeen. Ja syyhän ei tietenkään ole siinä, että yhtäkkiä huomaankin että kello on jo melkeen yksi yöllä ja istun vieläkin koneen ääressä. :)
Ja ainiin! Luulen, että olen oppinut miten nomikaissa saa rahoilleen vastinetta! Avainsana on oma-aloitteisuus! :P
23.10.2011
11.10.2011
Classic, fresh, confident
Kohta viisi viikkoa takana Japanielämää!
Melko silmänräpäyksessä tämäkin aika on kulunut. Tänään aamulla oltiin Sonjan kanssa hakemassa meidän Alien-kortteja, ja siinä omaa vuoroa odotellessa mietittiin, että siitäkin on jo reilu kuukausi kun istuttiin siellä ja täytettiin niitä hakulomakkeita. Silloin säät vielä suosi, eli oli niitä +30°C päiviä. Mutta vaikka just sanoinkin että silmänräpäys, jotenkin niistäkin helteistä tuntuu olevan ikuisuus! Aika paljon on tosiaan tapahtunut tässä reilussa kuukaudessa.
Hurjaa menoa on myös siinäkin mielessä, että uusia ihmisiä tapaa aika hirvittävällä vauhdilla. Osaan on päässyt tutustumaan vähän enemmänkin ja moniin haluaisi tutustua paremmin. Ja tuntuu ihan uskomattomalta se, miten lämpimästi ja innolla vaihtarit on otettu vastaan täällä, ja miten paljon erilaisia tervetuliaisjuhlia meille on! Paljon enemmän kuin mihin aika ja energia (ja joskus rahat!) riittäisivät. En voi kuvitellakaan, että Helsingin yliopistossa olisi mitään vastaavaa sinne meneville vaihtareille. Ja jos onkin, niin miksen itse ole tiennyt moisesta?
Eli pääasiassa hyvin menee kaikin puolin! Tykkään aikalailla Wasedasta ja ilmapiiristä yliopistolla muutenkin. Näinkin lyhyessä ajassa on kerennyt muodostua tunneside tähän paikkaan, mikä tuntuu mukavalta.
Ja jos mietitte tuota otsikkoa, niin näillä kolmella sanalla kuvaillaan Wasedan tuoksua. Kyllä, Wasedalla on oma parfyyminsä. Ja joo, se löytyy myös meidän taloudesta (tosin ei multa!) :D.
Melko silmänräpäyksessä tämäkin aika on kulunut. Tänään aamulla oltiin Sonjan kanssa hakemassa meidän Alien-kortteja, ja siinä omaa vuoroa odotellessa mietittiin, että siitäkin on jo reilu kuukausi kun istuttiin siellä ja täytettiin niitä hakulomakkeita. Silloin säät vielä suosi, eli oli niitä +30°C päiviä. Mutta vaikka just sanoinkin että silmänräpäys, jotenkin niistäkin helteistä tuntuu olevan ikuisuus! Aika paljon on tosiaan tapahtunut tässä reilussa kuukaudessa.
Hurjaa menoa on myös siinäkin mielessä, että uusia ihmisiä tapaa aika hirvittävällä vauhdilla. Osaan on päässyt tutustumaan vähän enemmänkin ja moniin haluaisi tutustua paremmin. Ja tuntuu ihan uskomattomalta se, miten lämpimästi ja innolla vaihtarit on otettu vastaan täällä, ja miten paljon erilaisia tervetuliaisjuhlia meille on! Paljon enemmän kuin mihin aika ja energia (ja joskus rahat!) riittäisivät. En voi kuvitellakaan, että Helsingin yliopistossa olisi mitään vastaavaa sinne meneville vaihtareille. Ja jos onkin, niin miksen itse ole tiennyt moisesta?
Eli pääasiassa hyvin menee kaikin puolin! Tykkään aikalailla Wasedasta ja ilmapiiristä yliopistolla muutenkin. Näinkin lyhyessä ajassa on kerennyt muodostua tunneside tähän paikkaan, mikä tuntuu mukavalta.
Ja jos mietitte tuota otsikkoa, niin näillä kolmella sanalla kuvaillaan Wasedan tuoksua. Kyllä, Wasedalla on oma parfyyminsä. Ja joo, se löytyy myös meidän taloudesta (tosin ei multa!) :D.
1.10.2011
Opiskeluintoilua.
Ensimmäisen viikon luennoista on selvitty! Jee! Ja mä oon muutenkin aika innoissani valitsemistani kursseista, ja opiskelusta täällä muutenkin. Toinen jee!
Oon kyllä varmaan aiemminkin selittänyt, mutta tässä mun vaihto-ohjelmassa on noin puolet opinnoista japanin kielen kursseja ja toinen puolikas englanninkielisiä luentokursseja. Japanin kielen kurssit suoritetaan kielikeskuksessa, ja luentokurssien laitos (tai koulu?) on nimeltään School of International Liberal Studies (SILS), ja sen kurssivalikoima on superlaaja; jostain arkkitehtuurista ja arkeologiasta latinalaisen amerikan tutkimukseen tai Japaniin ja Itä-Aasiaan liittyviin kursseihin. Omat kurssivalintani osuivat luonnollisesti niihin kursseihin, jotka suoraan tai jollain tapaa liittyvät juuri Japaniin ja Itä-Aasiaan, toivoen että saan niitä hyväksiluettua suoraan syventäviin opintoihin Helsingissä.
No, tällä viikolla luennot alkoivat ja huomasin, että kaikkien mun SILS-kurssien proffat on sellaisia japanilaisia setiä, joiden englanti on enemmän tai vähemmän vaikeasti ymmärrettävää. :D Muistan kyllä, että joku Wasedassa aiemmin vaihdossa ollut vinkkasi, että kannattaa valita niitä ei-japanilaisten proffien kursseja, mutta kurssivalintoja tehdessäni painotin enemmän sitä kurssin sisältöä ja omaa kiinnostusta aiheeseen. Ja niinku jo alussa sanoin, oon ihan fiiliksissä noista mun kursseista!
Ehkä eniten innoissani oon sellaisesta Globalization and Identity -kurssista, jonka proffana on Koichi Iwabuchi. Kurssin aihe ja sisältö on just sitä, mikä mua kiinnostaa, mikä on tietty plussaa. Ja tajusin siellä luennolla, että se proffa on sama, jonka kirjoittamia artikkeleita ja kirjoja oon lukenut aiemmin Suomessa, ja melkeen viittasin siihen kandissanikin. !!!!! Tuntuu siltä niinku oisin oman akateemisen idolini kurssilla! JEE!
Muitakin mielenkiintoisia kursseja on. Esim. Sociology of Japanese Culture and Society, ja taas proffana on setä, jonka englanti on kamalaa. Mutta koska aihe on mielenkiintoinen, ja se proffa heittää niin hauskoja juttuja, ja sen lausuminen on myös tosi huvittavaa, uskon, että tuun viihtymään sielläkin.
Eniten töitä joudun varmaan tekemään japanin kursseilla. Oon sitä mieltä, että on parempi mennä mieluummin kurssille, joka tarjoaa haastetta, kuin sellaiselle, jonka jutut jo osaa. Mut ainakin vielä tuntuu, että mun kielitaito on tosi ruosteessa kesän jäljiltä, joten tää alku tekee ehkä tiukkaa. Oon myös unohtanut paljon kanjien lukutapoja, ja ottaa päähän kun se johtuu vain omasta laiskuudestani.
Oon kyllä tosiaan aika intoo piukassa tän opiskelun suhteen. Ollaan sitäpaitsi Sonjan kanssa vauhditettu opiskelua Waseda-krääsällä ja opiskelutarvikkeilla. Muistatteko sen vaalisloganin(?) Suomessa tässä taannoin, jossa sanottiin jotain että "tunnusta väriä"? No mä oon ainakin ihan sitä mieltä! Ja oon jo melkeen ostanut muistivihkojen, kynien ja kansioiden lisäksi jo Waseda verkkapukuja, mukeja ja ties mitä! :D (Ja ollaan opeteltu Youtuben kautta meidän yliopiston omaa laulua. Sonja osaa sen jo ulkoa, mä en oo ollu yhtä innokas. Mietittiin muuten, että Helsingin yliopistollekin pitäisi saada oma alma materinsa. Ajateltiin, että Lasse voisi säveltää sen, ja me voitaisiin Sonjan kanssa toimia sanoittajina. Musta se on harkitsemisen arvoinen idea!)
Mut nyt on kyllä kovat paineet: Tällaisen yli-innokkaan opiskelun ylistyksen jälkeen pitäisi siirtyä sanoista tekoihin, eli kertaamaan tuota japanin kieltä ja valmistautumaan ens viikon luentoihin, hahahh.
Oon kyllä varmaan aiemminkin selittänyt, mutta tässä mun vaihto-ohjelmassa on noin puolet opinnoista japanin kielen kursseja ja toinen puolikas englanninkielisiä luentokursseja. Japanin kielen kurssit suoritetaan kielikeskuksessa, ja luentokurssien laitos (tai koulu?) on nimeltään School of International Liberal Studies (SILS), ja sen kurssivalikoima on superlaaja; jostain arkkitehtuurista ja arkeologiasta latinalaisen amerikan tutkimukseen tai Japaniin ja Itä-Aasiaan liittyviin kursseihin. Omat kurssivalintani osuivat luonnollisesti niihin kursseihin, jotka suoraan tai jollain tapaa liittyvät juuri Japaniin ja Itä-Aasiaan, toivoen että saan niitä hyväksiluettua suoraan syventäviin opintoihin Helsingissä.
No, tällä viikolla luennot alkoivat ja huomasin, että kaikkien mun SILS-kurssien proffat on sellaisia japanilaisia setiä, joiden englanti on enemmän tai vähemmän vaikeasti ymmärrettävää. :D Muistan kyllä, että joku Wasedassa aiemmin vaihdossa ollut vinkkasi, että kannattaa valita niitä ei-japanilaisten proffien kursseja, mutta kurssivalintoja tehdessäni painotin enemmän sitä kurssin sisältöä ja omaa kiinnostusta aiheeseen. Ja niinku jo alussa sanoin, oon ihan fiiliksissä noista mun kursseista!
Ehkä eniten innoissani oon sellaisesta Globalization and Identity -kurssista, jonka proffana on Koichi Iwabuchi. Kurssin aihe ja sisältö on just sitä, mikä mua kiinnostaa, mikä on tietty plussaa. Ja tajusin siellä luennolla, että se proffa on sama, jonka kirjoittamia artikkeleita ja kirjoja oon lukenut aiemmin Suomessa, ja melkeen viittasin siihen kandissanikin. !!!!! Tuntuu siltä niinku oisin oman akateemisen idolini kurssilla! JEE!
Muitakin mielenkiintoisia kursseja on. Esim. Sociology of Japanese Culture and Society, ja taas proffana on setä, jonka englanti on kamalaa. Mutta koska aihe on mielenkiintoinen, ja se proffa heittää niin hauskoja juttuja, ja sen lausuminen on myös tosi huvittavaa, uskon, että tuun viihtymään sielläkin.
Eniten töitä joudun varmaan tekemään japanin kursseilla. Oon sitä mieltä, että on parempi mennä mieluummin kurssille, joka tarjoaa haastetta, kuin sellaiselle, jonka jutut jo osaa. Mut ainakin vielä tuntuu, että mun kielitaito on tosi ruosteessa kesän jäljiltä, joten tää alku tekee ehkä tiukkaa. Oon myös unohtanut paljon kanjien lukutapoja, ja ottaa päähän kun se johtuu vain omasta laiskuudestani.
Oon kyllä tosiaan aika intoo piukassa tän opiskelun suhteen. Ollaan sitäpaitsi Sonjan kanssa vauhditettu opiskelua Waseda-krääsällä ja opiskelutarvikkeilla. Muistatteko sen vaalisloganin(?) Suomessa tässä taannoin, jossa sanottiin jotain että "tunnusta väriä"? No mä oon ainakin ihan sitä mieltä! Ja oon jo melkeen ostanut muistivihkojen, kynien ja kansioiden lisäksi jo Waseda verkkapukuja, mukeja ja ties mitä! :D (Ja ollaan opeteltu Youtuben kautta meidän yliopiston omaa laulua. Sonja osaa sen jo ulkoa, mä en oo ollu yhtä innokas. Mietittiin muuten, että Helsingin yliopistollekin pitäisi saada oma alma materinsa. Ajateltiin, että Lasse voisi säveltää sen, ja me voitaisiin Sonjan kanssa toimia sanoittajina. Musta se on harkitsemisen arvoinen idea!)
Mut nyt on kyllä kovat paineet: Tällaisen yli-innokkaan opiskelun ylistyksen jälkeen pitäisi siirtyä sanoista tekoihin, eli kertaamaan tuota japanin kieltä ja valmistautumaan ens viikon luentoihin, hahahh.
21.9.2011
Please keep you safe until it goes away!
"Because the big typhoon is hitting Tokyo now,
please avoid going out as much as you can.
Please keep you safe until it goes away!"
Taifuuni numero 15 on iskenyt kaupunkiin. Tänään oli tarkoituksena mennä hakemaan opiskelijakortit yliopistolta, minkä jälkeen olisi ollut SILSin tervetuliaisjuhla. Mutta bileet on peruttu ja opiskelijoita kehoitettu pysyttelemään sisällä tuon taifuunin takia. Eli taifuunivaroituksen takia tämä päivä on lähinnä mennyt kotona nuokkuessa ja dataillessa. Tänään myös ekan kerran tajusin sen, miksi täällä ihmisiä kehoitetaan varastoimaan kotiin juotavaa ja ruokaa, sillä taifuunin, tai pahemmassa tapauksessa maanjäristyksen sattuessa ei hirveästi tee mieli/pysty lähteä tuonne ulkoilmaan ruokaostoksille.
Meillä ei siis tietenkään ollut mitään kunnon ruoaksi kelpaavaa, joten oli pakko uhmata sadetta ja kipittää läheiseen Matsuyaan syömään. Tosin oishan meillä ollut hirveä vuori Fazerin suklaapatukoita, suklaalevyjä, salmiakkia, muumitikkareita ja -lakuja, Salmiakki- ja Lakritsi-Koskenkorvaa. Niin ja Missä X-karkkeja. Mutta jotenkin haluaisin turvautua niihin vasta tosi hädän hetkellä. :D
En oo tainnut täällä blogissa vielä valittaa siitä, että tässä maassa ei saa kunnon kahvia. Ne tölkki- ja pullokahvit, mitä täältä normaalisti saa, on ihan pelleilyä! Siispä tänään, samaisella ruokareissulla, poikettiin läheiseen sekatavarakauppaan ja ostettiin pieni kahvinsuodatin, kahvia ja maitoa. Ja ta-dah: oikeaa kahvia!
Kahvin kaverina testasin japanilaista Meiji-maitosuklaata. Voin kertoo: ei vedä vertoja Fazerin siniselle.
Äsken tämä rauhallinen taifuunipäivä muuttui kyllä hieman jännemmäksi: Sonja huomasi, että meidän katto vuotaa. :/ Ei nyt mitenkään hulluna, mutta kyllä sieltä vähän vettä tiputtelee. Käytiin valittamassa tuolla vuokrafirman toimistolla, josta pari heppua kävi sit tarkistamassa asian. Ne lupasivat selvittää, missä vuotokohta on, ja mitä sille tästä eteenpäin tehdään. Tarvittaessa ne etsii meille toisen kämpän, jos toi paljastuu isommaksi jutuksi. Jännityksellä jäädään siis odottamaan, mitä tuleman pitää...
Sonja totesi just, että tekis mieli syödä karkkeja. Niin kyllä munki. Ehkä täytyy mennä salmiakkivarastoille, sillä nyt on vähän koti-ikävä.
please avoid going out as much as you can.
Please keep you safe until it goes away!"
Taifuuni numero 15 on iskenyt kaupunkiin. Tänään oli tarkoituksena mennä hakemaan opiskelijakortit yliopistolta, minkä jälkeen olisi ollut SILSin tervetuliaisjuhla. Mutta bileet on peruttu ja opiskelijoita kehoitettu pysyttelemään sisällä tuon taifuunin takia. Eli taifuunivaroituksen takia tämä päivä on lähinnä mennyt kotona nuokkuessa ja dataillessa. Tänään myös ekan kerran tajusin sen, miksi täällä ihmisiä kehoitetaan varastoimaan kotiin juotavaa ja ruokaa, sillä taifuunin, tai pahemmassa tapauksessa maanjäristyksen sattuessa ei hirveästi tee mieli/pysty lähteä tuonne ulkoilmaan ruokaostoksille.
Meillä ei siis tietenkään ollut mitään kunnon ruoaksi kelpaavaa, joten oli pakko uhmata sadetta ja kipittää läheiseen Matsuyaan syömään. Tosin oishan meillä ollut hirveä vuori Fazerin suklaapatukoita, suklaalevyjä, salmiakkia, muumitikkareita ja -lakuja, Salmiakki- ja Lakritsi-Koskenkorvaa. Niin ja Missä X-karkkeja. Mutta jotenkin haluaisin turvautua niihin vasta tosi hädän hetkellä. :D
En oo tainnut täällä blogissa vielä valittaa siitä, että tässä maassa ei saa kunnon kahvia. Ne tölkki- ja pullokahvit, mitä täältä normaalisti saa, on ihan pelleilyä! Siispä tänään, samaisella ruokareissulla, poikettiin läheiseen sekatavarakauppaan ja ostettiin pieni kahvinsuodatin, kahvia ja maitoa. Ja ta-dah: oikeaa kahvia!
Kahvin kaverina testasin japanilaista Meiji-maitosuklaata. Voin kertoo: ei vedä vertoja Fazerin siniselle.
Äsken tämä rauhallinen taifuunipäivä muuttui kyllä hieman jännemmäksi: Sonja huomasi, että meidän katto vuotaa. :/ Ei nyt mitenkään hulluna, mutta kyllä sieltä vähän vettä tiputtelee. Käytiin valittamassa tuolla vuokrafirman toimistolla, josta pari heppua kävi sit tarkistamassa asian. Ne lupasivat selvittää, missä vuotokohta on, ja mitä sille tästä eteenpäin tehdään. Tarvittaessa ne etsii meille toisen kämpän, jos toi paljastuu isommaksi jutuksi. Jännityksellä jäädään siis odottamaan, mitä tuleman pitää...
Sonja totesi just, että tekis mieli syödä karkkeja. Niin kyllä munki. Ehkä täytyy mennä salmiakkivarastoille, sillä nyt on vähän koti-ikävä.
16.9.2011
Shuuden
Tämän päivän jännittäviä kokemuksia: kurssi-ilmoittautumisen ensimmäinen vaihe on tehty. Wasedan nettiportaali vaikuttaa vielä lähinnä yhtä sekavalta kuin HY:n alma ja weboodi. Mutta alustavat kurssivalinnat on nyt tehty, ja jännityksellä jään odottamaan, pääsenkö kaikille valitsemilleni kursseille. Tieto näistä tulee 23.9, ja luennot alkavat 26. päivä. Ensimmäisen opiskeluviikon aikana on mahdollisuus käydä katsastamassa ja testaamassa muitakin kiinnostavia kursseja, ja viikon lopulla on add&drop periodiksi kutsuttu aika, jolloin kursseja voi pudottaa ja lisätä, mikäli tämän ekan vaiheen valinnat eivät jostain syystä natsanneet tai muuten miellytä.
Alkuillasta suunnistettiin Sonjan kanssa Shibuyaan ja pienen kiertelyn jälkeen siirryttiin istumaan iltaa izakayaan eli japanilaistyyliseen baari/ravintolaan Tokiossa työharjoittelua tekevän kaverimme ja erään toisen suomalaistytön kanssa. Ja ennen kuin huomattiin, kello lähenteli jo puoltayötä. Täällä se meinaa sitä, että kohta on shuudenin aika, eli illan viimeisen junan. Tällä kertaa onneksi myös ehdittiin siihen vikaan metroon. Kokemus oli sinänsä ihan jännittävä. Juna oli aivan täynnä, ihmiset todellakin tunkivat ja puskivat, jotta kaikki mahtuisivat sisään. Sana "ahdas" sai ihan uuden merkityksen sen matkan aikana. Jossain vaiheessa tajusin, että olin joutunut kahden salarymanin väliin voileipä-asetelmaan, enkä tosiaankaan voinut liikkua senttiäkään. Mun leuka lähes nojasi edessä seisovan sedän olkapäähän, ja takaa tunsin vaan, että siinä oltiin ihan pylly vasten pyllyä jonkun toisen salaryman-sedän kanssa. Se oli aika...mielenkiintoista. :''/
Näitä shuuden-kokemuksia tulee varmaan lisää tässä vuoden aikana. Ja kaikkee muutakin jännää. Nyt on kuitenkin jo aika myöhä, joten taidan hipsiä tästä nukkumaan. Ensi kertaan sitten, oyasumit vaan kaikille!
Alkuillasta suunnistettiin Sonjan kanssa Shibuyaan ja pienen kiertelyn jälkeen siirryttiin istumaan iltaa izakayaan eli japanilaistyyliseen baari/ravintolaan Tokiossa työharjoittelua tekevän kaverimme ja erään toisen suomalaistytön kanssa. Ja ennen kuin huomattiin, kello lähenteli jo puoltayötä. Täällä se meinaa sitä, että kohta on shuudenin aika, eli illan viimeisen junan. Tällä kertaa onneksi myös ehdittiin siihen vikaan metroon. Kokemus oli sinänsä ihan jännittävä. Juna oli aivan täynnä, ihmiset todellakin tunkivat ja puskivat, jotta kaikki mahtuisivat sisään. Sana "ahdas" sai ihan uuden merkityksen sen matkan aikana. Jossain vaiheessa tajusin, että olin joutunut kahden salarymanin väliin voileipä-asetelmaan, enkä tosiaankaan voinut liikkua senttiäkään. Mun leuka lähes nojasi edessä seisovan sedän olkapäähän, ja takaa tunsin vaan, että siinä oltiin ihan pylly vasten pyllyä jonkun toisen salaryman-sedän kanssa. Se oli aika...mielenkiintoista. :''/
Näitä shuuden-kokemuksia tulee varmaan lisää tässä vuoden aikana. Ja kaikkee muutakin jännää. Nyt on kuitenkin jo aika myöhä, joten taidan hipsiä tästä nukkumaan. Ensi kertaan sitten, oyasumit vaan kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)