sadekautta ja taifuuneja.

Huhhuh, kiirettä pitää! Monesti oon istunut tässä koneen ääressä ja ollut aikeissa kirjoittaa blogipostausta, mutta aikomukseksi se on aina jäänyt. No, jospa nyt sitten vihdoinkin! :)
Toivottavasti itse kunkin juhannus meni mainiosti! Suomen kesää ja luontoa, ja juhannussaunaa on kyllä aikamoinen ikävä! Ja vaikka täällä on kaikki hyvin ja on kivaa, niin lasken silti aamuja siihen että pääsen takaisin Suomeen! :P

Viikko sitten isoveli Sakari ja serkkupojat Eetu ja Eemil lentelivät tänne Tokioon mua moikkaamaan. Ja kyllä olikin kiva nähdä niitä pitkästä aikaa! Poikien kanssa on tullut viiletettyä pitkin Tokiota, ja käytiin me yksi yö onseneilemassa Hakonessakin. Ja niin, viimeyönä päädyttiin menemään klubbaamaan Shibuyaan. Ja jälleen kerran muistin, miks en tykkää käydä klubeilla. Liikaa ihmisiä, liian kovalla musa, puolessa välissä väsähtää ja sit joutuu ottaan taksin kotiin koska ei kulje junia. Not my thing selvästikään.
Pojat lähtee tiistaiaamuna takaisin Suomeen, joten vielä huomenna keretään viettää iltaa yhdessä. Ja mikä mukavinta, saan lähetettyä niiden mukana ainakin yhden jättimatkalaukullisen vaatteita ja kenkiä Suomeen! Jos kurkkaa vaatekaappiin, niin se näyttää ehkä hitusen tyhjemmältä kuin normaalisti, mutta kyllä sitä tavaraa vieläkin on ihan hulluna. Joudun lähettämään jotain kirjoja ja papereita varmaan vielä laivarahtina kohti kotimaata, ehkä jotain muutakin.

Ja onhan tässä kaikkea muutakin sattunut ja tapahtunut. Samana aamuna, kun pojat tuli tänne, mun tietokone jotenkin poksahti rikki. Onneksi Apple korjasi koneen kuntoon, niin pääsin takaisin datailun pariin. Eihän se ilmaista ollut, mutta toivon, että se kalliilla hinnalla ostettu vakuutus nyt edes jotain siitä kustantaisi.
Niin, sitä rahaa tosiaan menee sellaista vauhtia, että ihan hirvittää. Siinäkin mielessä on kyllä mukavaa päästä takaisin Suomeen, että eläminen ei oo ihan näin kallista. Rahaa on nyt uponnut normaalia enemmän siihen Hakonen reissuun, läppärin korjauttamiseen, keikkoihin ja sitten, mun uuteen aarteeseen:

Niin, menin ja ostin sitten sen kimonon, mistä oon haaveillut jo pitkään. Itse kimono on second handia, alunperin jollekin kai mittatilaustyönä tehty, ja aika juhlava, eli sitä ei ihan noin vaan voi pukea päälle ja lähteä kaupungille kävelylle. Löysin sen pienestä kimonokaupasta Koenjissa. Jotenkin rakastuin tuohon poltetun oranssin/punaisen väriin heti kun näin sen. Materiaali on siis silkkiä, ja helmassa sekä hihoissa on tuollaisia kuvioita. Kimonon pariksi löytyi siihen mätsäävä valko-oranssi-kulta-vihreä sävytteinen obi (eli vyö) ja vihreä obijime (ohuempi nauha, joka tulee obin päälle) sekä muita tarvittavia vermeitä, nämä Shinjukun kierrätettyjen kimonojen kaupasta. Vieläkin puuttuu kengät ja jotain obin alle tulevia tarvikkeita. Mutta onhan tässä nyt vielä viisi viikkoa aikaa etsiä kaikki loputkin. :) Tuohonkin siis yllättävästi rahaa uppoaa, kun ei omista valmiiksi yhtään mitään.

Tähän loppuun vielä pari kuvaa viimeaikojen retkistä Tokiossa ja Hakonessa. Hyvää yötä!

Auringonlasku Tokyo Metropolitan Government buildingista. Tokio näyttää aina yhtä järjettömän suurelta, en voi käsittää sitä. Jotenkin en koskaan kyllästy katselemaan tätä maisemaa.

Hakonen onsenin ruuat! Nam!

Meidän huoneen ikkunasta näkyi jostain vuorelta tuleva vesiputous! Ulkoilmakylpy oli sen putouksen juurella. Yhdet makeimmista kylvyistä missä oon ikinä ollut.

Ja vielä Gundam Odaibassa!

Please keep you safe until it goes away!

"Because the big typhoon is hitting Tokyo now, 
please avoid going out as much as you can.


Please keep you safe until it goes away!"


Taifuuni numero 15 on iskenyt kaupunkiin. Tänään oli tarkoituksena mennä hakemaan opiskelijakortit yliopistolta, minkä jälkeen olisi ollut SILSin tervetuliaisjuhla. Mutta bileet on peruttu ja opiskelijoita kehoitettu pysyttelemään sisällä tuon taifuunin takia. Eli taifuunivaroituksen takia tämä päivä on lähinnä mennyt kotona nuokkuessa ja dataillessa. Tänään myös ekan kerran tajusin sen, miksi täällä ihmisiä kehoitetaan varastoimaan kotiin juotavaa ja ruokaa, sillä taifuunin, tai pahemmassa tapauksessa maanjäristyksen sattuessa ei hirveästi tee mieli/pysty lähteä tuonne ulkoilmaan ruokaostoksille. 
Meillä ei siis tietenkään ollut mitään kunnon ruoaksi kelpaavaa, joten oli pakko uhmata sadetta ja kipittää läheiseen Matsuyaan syömään. Tosin oishan meillä ollut hirveä vuori Fazerin suklaapatukoita, suklaalevyjä, salmiakkia, muumitikkareita ja -lakuja, Salmiakki- ja Lakritsi-Koskenkorvaa. Niin ja Missä X-karkkeja. Mutta jotenkin haluaisin turvautua niihin vasta tosi hädän hetkellä. :D


En oo tainnut täällä blogissa vielä valittaa siitä, että tässä maassa ei saa kunnon kahvia. Ne tölkki- ja pullokahvit, mitä täältä normaalisti saa, on ihan pelleilyä! Siispä tänään, samaisella ruokareissulla, poikettiin läheiseen sekatavarakauppaan ja ostettiin pieni kahvinsuodatin, kahvia ja maitoa. Ja ta-dah: oikeaa kahvia! 

Kahvin kaverina testasin japanilaista Meiji-maitosuklaata. Voin kertoo: ei vedä vertoja Fazerin siniselle.


Äsken tämä rauhallinen taifuunipäivä muuttui kyllä hieman jännemmäksi: Sonja huomasi, että meidän katto vuotaa. :/ Ei nyt mitenkään hulluna, mutta kyllä sieltä vähän vettä tiputtelee. Käytiin valittamassa tuolla vuokrafirman toimistolla, josta pari heppua kävi sit tarkistamassa asian. Ne lupasivat selvittää, missä vuotokohta on, ja mitä sille tästä eteenpäin tehdään. Tarvittaessa ne etsii meille toisen kämpän, jos toi paljastuu isommaksi jutuksi. Jännityksellä jäädään siis odottamaan, mitä tuleman pitää...

Sonja totesi just, että tekis mieli syödä karkkeja. Niin kyllä munki. Ehkä täytyy mennä salmiakkivarastoille, sillä nyt on vähän koti-ikävä.