sadekautta ja taifuuneja.

Huhhuh, kiirettä pitää! Monesti oon istunut tässä koneen ääressä ja ollut aikeissa kirjoittaa blogipostausta, mutta aikomukseksi se on aina jäänyt. No, jospa nyt sitten vihdoinkin! :)
Toivottavasti itse kunkin juhannus meni mainiosti! Suomen kesää ja luontoa, ja juhannussaunaa on kyllä aikamoinen ikävä! Ja vaikka täällä on kaikki hyvin ja on kivaa, niin lasken silti aamuja siihen että pääsen takaisin Suomeen! :P

Viikko sitten isoveli Sakari ja serkkupojat Eetu ja Eemil lentelivät tänne Tokioon mua moikkaamaan. Ja kyllä olikin kiva nähdä niitä pitkästä aikaa! Poikien kanssa on tullut viiletettyä pitkin Tokiota, ja käytiin me yksi yö onseneilemassa Hakonessakin. Ja niin, viimeyönä päädyttiin menemään klubbaamaan Shibuyaan. Ja jälleen kerran muistin, miks en tykkää käydä klubeilla. Liikaa ihmisiä, liian kovalla musa, puolessa välissä väsähtää ja sit joutuu ottaan taksin kotiin koska ei kulje junia. Not my thing selvästikään.
Pojat lähtee tiistaiaamuna takaisin Suomeen, joten vielä huomenna keretään viettää iltaa yhdessä. Ja mikä mukavinta, saan lähetettyä niiden mukana ainakin yhden jättimatkalaukullisen vaatteita ja kenkiä Suomeen! Jos kurkkaa vaatekaappiin, niin se näyttää ehkä hitusen tyhjemmältä kuin normaalisti, mutta kyllä sitä tavaraa vieläkin on ihan hulluna. Joudun lähettämään jotain kirjoja ja papereita varmaan vielä laivarahtina kohti kotimaata, ehkä jotain muutakin.

Ja onhan tässä kaikkea muutakin sattunut ja tapahtunut. Samana aamuna, kun pojat tuli tänne, mun tietokone jotenkin poksahti rikki. Onneksi Apple korjasi koneen kuntoon, niin pääsin takaisin datailun pariin. Eihän se ilmaista ollut, mutta toivon, että se kalliilla hinnalla ostettu vakuutus nyt edes jotain siitä kustantaisi.
Niin, sitä rahaa tosiaan menee sellaista vauhtia, että ihan hirvittää. Siinäkin mielessä on kyllä mukavaa päästä takaisin Suomeen, että eläminen ei oo ihan näin kallista. Rahaa on nyt uponnut normaalia enemmän siihen Hakonen reissuun, läppärin korjauttamiseen, keikkoihin ja sitten, mun uuteen aarteeseen:

Niin, menin ja ostin sitten sen kimonon, mistä oon haaveillut jo pitkään. Itse kimono on second handia, alunperin jollekin kai mittatilaustyönä tehty, ja aika juhlava, eli sitä ei ihan noin vaan voi pukea päälle ja lähteä kaupungille kävelylle. Löysin sen pienestä kimonokaupasta Koenjissa. Jotenkin rakastuin tuohon poltetun oranssin/punaisen väriin heti kun näin sen. Materiaali on siis silkkiä, ja helmassa sekä hihoissa on tuollaisia kuvioita. Kimonon pariksi löytyi siihen mätsäävä valko-oranssi-kulta-vihreä sävytteinen obi (eli vyö) ja vihreä obijime (ohuempi nauha, joka tulee obin päälle) sekä muita tarvittavia vermeitä, nämä Shinjukun kierrätettyjen kimonojen kaupasta. Vieläkin puuttuu kengät ja jotain obin alle tulevia tarvikkeita. Mutta onhan tässä nyt vielä viisi viikkoa aikaa etsiä kaikki loputkin. :) Tuohonkin siis yllättävästi rahaa uppoaa, kun ei omista valmiiksi yhtään mitään.

Tähän loppuun vielä pari kuvaa viimeaikojen retkistä Tokiossa ja Hakonessa. Hyvää yötä!

Auringonlasku Tokyo Metropolitan Government buildingista. Tokio näyttää aina yhtä järjettömän suurelta, en voi käsittää sitä. Jotenkin en koskaan kyllästy katselemaan tätä maisemaa.

Hakonen onsenin ruuat! Nam!

Meidän huoneen ikkunasta näkyi jostain vuorelta tuleva vesiputous! Ulkoilmakylpy oli sen putouksen juurella. Yhdet makeimmista kylvyistä missä oon ikinä ollut.

Ja vielä Gundam Odaibassa!

Opiskeluintoilua.

Ensimmäisen viikon luennoista on selvitty! Jee! Ja mä oon muutenkin aika innoissani valitsemistani kursseista, ja opiskelusta täällä muutenkin. Toinen jee!

Oon kyllä varmaan aiemminkin selittänyt, mutta tässä mun vaihto-ohjelmassa on noin puolet opinnoista japanin kielen kursseja ja toinen puolikas englanninkielisiä luentokursseja. Japanin kielen kurssit suoritetaan kielikeskuksessa, ja luentokurssien laitos (tai koulu?) on nimeltään School of International Liberal Studies (SILS), ja sen kurssivalikoima on superlaaja; jostain arkkitehtuurista ja arkeologiasta latinalaisen amerikan tutkimukseen tai Japaniin ja Itä-Aasiaan liittyviin kursseihin. Omat kurssivalintani osuivat luonnollisesti niihin kursseihin, jotka suoraan tai jollain tapaa liittyvät juuri Japaniin ja Itä-Aasiaan, toivoen että saan niitä hyväksiluettua suoraan syventäviin opintoihin Helsingissä.

No, tällä viikolla luennot alkoivat ja huomasin, että kaikkien mun SILS-kurssien proffat on sellaisia japanilaisia setiä, joiden englanti on enemmän tai vähemmän vaikeasti ymmärrettävää. :D Muistan kyllä, että joku Wasedassa aiemmin vaihdossa ollut vinkkasi, että kannattaa valita niitä ei-japanilaisten proffien kursseja, mutta kurssivalintoja tehdessäni painotin enemmän sitä kurssin sisältöä ja omaa kiinnostusta aiheeseen. Ja niinku jo alussa sanoin, oon ihan fiiliksissä noista mun kursseista!

Ehkä eniten innoissani oon sellaisesta Globalization and Identity -kurssista, jonka proffana on Koichi Iwabuchi. Kurssin aihe ja sisältö on just sitä, mikä mua kiinnostaa, mikä on tietty plussaa. Ja tajusin siellä luennolla, että se proffa on sama, jonka kirjoittamia artikkeleita ja kirjoja oon lukenut aiemmin Suomessa, ja melkeen viittasin siihen kandissanikin. !!!!! Tuntuu siltä niinku oisin oman akateemisen idolini kurssilla! JEE!
Muitakin mielenkiintoisia kursseja on. Esim. Sociology of Japanese Culture and Society, ja taas proffana on setä, jonka englanti on kamalaa. Mutta koska aihe on mielenkiintoinen, ja se proffa heittää niin hauskoja juttuja, ja sen lausuminen on myös tosi huvittavaa, uskon, että tuun viihtymään sielläkin.

Eniten töitä joudun varmaan tekemään japanin kursseilla. Oon sitä mieltä, että on parempi mennä mieluummin kurssille, joka tarjoaa haastetta, kuin sellaiselle, jonka jutut jo osaa. Mut ainakin vielä tuntuu, että mun kielitaito on tosi ruosteessa kesän jäljiltä, joten tää alku tekee ehkä tiukkaa. Oon myös unohtanut paljon kanjien lukutapoja, ja ottaa päähän kun se johtuu vain omasta laiskuudestani.

Oon kyllä tosiaan aika intoo piukassa tän opiskelun suhteen. Ollaan sitäpaitsi Sonjan kanssa vauhditettu opiskelua Waseda-krääsällä ja opiskelutarvikkeilla. Muistatteko sen vaalisloganin(?) Suomessa tässä taannoin, jossa sanottiin jotain että "tunnusta väriä"? No mä oon ainakin ihan sitä mieltä! Ja oon jo melkeen ostanut muistivihkojen, kynien ja kansioiden lisäksi jo Waseda verkkapukuja, mukeja ja ties mitä! :D (Ja ollaan opeteltu Youtuben kautta meidän yliopiston omaa laulua. Sonja osaa sen jo ulkoa, mä en oo ollu yhtä innokas. Mietittiin muuten, että Helsingin yliopistollekin pitäisi saada oma alma materinsa. Ajateltiin, että Lasse voisi säveltää sen, ja me voitaisiin Sonjan kanssa toimia sanoittajina. Musta se on harkitsemisen arvoinen idea!)

Mut nyt on kyllä kovat paineet: Tällaisen yli-innokkaan opiskelun ylistyksen jälkeen pitäisi siirtyä sanoista tekoihin, eli kertaamaan tuota japanin kieltä ja valmistautumaan ens viikon luentoihin, hahahh.