Vuosi kerrallaan.

Niinhän siinä kävi, että viimeiseksi Japanipäivitykseksi jäi tuo heinäkuinen, pari viikkoa ennen Suomeen paluuta kirjoitettu postaus. Kuukaudessa maisemat, maat, valuutat ja tunnelmat ovat kerenneet vaihtua täydellisesti. Nyt oon ollut Suomessa reilu kaksi viikkoa, ja kummallisesti Japani ja siellä vietetty elämä tuntuu älyttömän kaukaiselta! Pikakelaus tapahtumien kulusta tuosta kuukauden takaisesta tähän päivään menisi suunnilleen näin:

Viimeiset kouluhommat puskettiin läpi jollain ihmeen tarmolla, minkä jälkeen maallisen omaisuuteni pakkaukseen ei ihan hirveästi jäänyt energianhippusia. Ja tuskanhiki otsalla ja kaamealla häsellyksellähän se homma tuli hoidettua: tavaraa oli kerennyt kertyä vuoden aikaan aika hurja määrä, ja opiskelujen päätyttyä "rauhallista"pakkausaikaa mulle jäi yhden viikonlopun verran. Tavaroiden jaottelu meni suunnilleen näin: "mukaan", "postitse Suomeen" ja "roskiin". Painavin laukuin suuntasin sitten 30. heinäkuuta kohti Naritan lentokenttää. Iso matkalaukkuni oli viisi kiloa ylipainoinen, mutta ihmeekseni en joutunut siitä mitään pulittamaan (kiitos ihanalle Korean airin check-in ladylle). Naritasta sitten älyttömällä Tokio-Soul-Praha-Helsinki -lentokuviolla palasin armaalle kotimaan kamaralle.

Matkatoverini Pandanen.

Nyt kaksi ja puoli viikkoa Suomessa oleiltuani täytyy todeta, ettei mikään sen suurempi vasta-kulttuurishokki ole päässyt yllättämään ainakaan vielä. Paitsi pieniä hämmästyksiä on luonnollisesti ollut; Ihmiset on isoja ja niitä on tosi vähän! Oikeanpuoleiseen liikenteeseenkin kesti hetken aikaa tottua. Liukuportaissa ei seisotakaan vasemmalla puolella, vaan oikealla! Huomaan myös välillä miettiväni, että onkohan täällä Suomessa soveliasta tehdä joitakin asioita, esim. syödä jotain samalla kun kävelee kadulla, tai pussailla julkisesti, asioita, joita syystä tai toisesta ei Japanissa juurikaan nähnyt. :D Pari päivää sitten pääsin tuomaan ensimmäisiä tavaroitani uuteen kotiini, jossa asustan tästä vuoden eteenpäin. Tänään saan loput tavarat, minkä jälkeen pääsen ehkä vihdoin asettumaan tänne kunnolla.

Kaiken kaikkiaan täytyy todeta, että Suomeen paluu on sujunut yllättävän sutjakasti. Välillä on tuntunut jopa siltä, ettei olisi poissa ollutkaan! Vietin aikani niinkin tiiviisti ihanan poikaystävän kanssa, ettei vaihtovuoden päättymistä ja tätä koko elämänmuutosta ole ehkä kerennyt edes ajatella tai tajuta. Eilen kuitenkin jouduin hyvästellä junahytillisen rakkaita ystäviä, Kalle mukaanlukien, jotka suuntasivat Moskovan kautta Trans-Mongolian junaan, kohti Kiinaa ja vaihtovuotta siellä. Hyvästely oli jälleen kerran kova paikka, ja on laittanut tunteet aikamoiseen myllerrykseen. Mutta ehkäpä tämä tunnemylly pyörittää niitä Tokiovuoden aikana opittuja asioita ja oivalluksiakin pintaan. Toivottavasti.

Seuraavat päivät mua pitää kiireisenä siis kodin laittaminen ja Helsingin yliopiston tämän vuoden opetustarjontaan tutustuminen. Ajattelinpa jopa haastaa itseni pieneen kanji-kertaukseen ennen Japani 4 -kurssin alkua, joskin itseni tuntien hieman epäilen sen onnistumista. :P Joka tapauksessa, vuosi kerrallaan tässä mennään. Vuosi Japanissa, sitten vuosi tässä uudessa kodissa, vuosi eteenpäin opiskeluja (jospa saisi ne kandinpaperit käteen tänä vuonna!), vuosi halpojen (Kiinan!) lentotarjousten kyttäämistä, ties mitä kaikkea 2012-2013 tuo tullessaan!

Mun ja Sonjan yukata-sugatat ja ilotulitusnäytöksen jälkeiset muikeilut.

Blogin jatkosta sen verran, että mulla on nyt mietintämyssyssä eri vaihtoehtoja tälle blogille. Pohdinnassa on, jätänkö tämän blogin vain vaihtoblogiksi ja vaihtovuoden jälkeen siis hiljaiseksi, vaiko vaihdan sen teemaa hieman yleisempään japaninopiskelijan opiskelu/elämä-kombinaatioon. Kellään mitään vinkkejä/ideoita/ehdotuksia?