Sellainen maanantai.

Nojoo, just kun kerkesin kehua mun ihanaa polkupyörää, se menee ja pettää!

Aamulla kouluun lähtiessä huomasin, että takarengas oli puhki. Miks just tänään, kun olin muutenkin vähän myöhään liikkeellä?! Normaalisti varaan koulumatkaan sellaiset reilu 40 minuuttia, vaikka tiedän että matkasta selviää alle puolen tunnin. Mutta ajattelen aina, että voinpahan ainakin ajella rauhallisesti (mitä en loppujen lopuksi ikinä kuitenkaan tee!) ja muutenkin luennolle on kivempi mennä, jos ei oo ihan hengästynyt ja hikinen. Tänään sitten, kun aamutoimissa kestikin normaalia kauemmin (lue: kun torkutin pari kertaa liikaa) ja pääsin matkaan normaalia myöhemmin, olikin pyörän selkään noustessa ikävä yllätys. No, kävely- ja metrohommiksihan se sitten meni, ja viikko alkoi mukavasti pienellä myöhästymisellä. Voivoi. Pyörä on kuitenkin nyt korjattavana tuossa läheisessä pyöräliikkeessä, ja saan sen illalla.

Ja mitäs muuta tänään... Yhdellä luennoilla keskusteltiin Michael Jacksonin Black or White videosta ja siitä, mitä sillä videolla halutaan sanoa. Toisella luennolla sain tietää, miten YK:hon pääsee töihin. Ymmärsin sitten, ettei YK todennäköisesti tule olemaan mun työnantaja tässä elämässä, koska en osaa ranskaa enkä mitään muutakaan YK:n virallisista kielistä englannin lisäksi. Tulevaisuuden ammatinvalintakin helpottui huomattavasti kun voin tämänkin ruksia pois vaihtoehtojen listalta.

Mut nyt lähdenkin jo hakemaan pyörää, ja sitten täytyykin vissiin miettiä jotain päivällistäkin. Huoh.

五月病

Tiedättekö sen tunteen, kun loman jälkeen paluu takaisin arkeen, töihin ja opiskeluun on super uuvuttavaa. Sitä on liikkeellä, ainakin täällä Japanissa, ja sille on muuten nimikin, gogatsubyo (五月病). Toukokuun alussa ollut Golden Week (viikon sisällä useita peräkkäisiä kansallisia vapaapäiviä = viikko lomaa, jee) on takana ja viikon verran on jo yritetty palautua opiskelurytmiin. Eli siinä missä suomalaiset opiskelijakollegat alkavat virittäytyä kesätöihin ja lomatunnelmiin, täällä Japanissa yliopisto-opiskelijoilla opiskelutahti sen kun kiihtyy. Reilun viikon päästä on ensimmäiset mid-term kokeet, minkä pitäisi varmaankin alkaa myös suunnitella erään kurssin esitelmän aihetta ja sisältöä. Ja vaikka mulla on luentoja vain maanantaista torstaihin, vaikuttaa siltä, että kyllä sitä työtä ja tehtävää riittää näissäkin kursseissa mitä oon ottanut. Ja keskiviikot ja torstait luennot alkaa jo yhdeksältä, eli kohtalaisen aikaisilta aamuherätyksiltäkään ei voi välttyä.

Ja niin! Oon tsempannut sen pyöräilyn kanssa! Koulumatkat Nakanosta Wasedaan taittuu näppärästi pyörällä nykyisin. Aluksi aikaa meni melkeen 40min, kun ajelin pyöräteitä jalankulkijoiden seurassa, mutta nykyisin riittää 25 minuuttia, kun oon löytänyt paremman reitin ja siirtynyt autokaistoja pitkin ajelemaan. Tosin siinä on joka kerta oma jännityksensä ja pelkonsa, kun tukka putkella ajelee autojen kanssa. Liikenne on ihan hullua, ja taksit varsinki on ihan törkeitä kun ne ei yhtään katso, että meinaako ne kiilalta meitä pyöräilijöitä. Pyöräilykypärä ois mukava, mutta harmi vaan kun oon nähnyt ainoastaan pikkulasten malleja. :/

Mun mama-chari ♥!

Uljas, mutta hieman ulkoilmaa ja säitä nähnyt ja kokenut polkupyöräni päätyi mulle käytettynä kaverin kaverin kautta. Ruosteinen kori on aika törkeen näkönen, ja ruosteessa on myös tuo penkin alla oleva tanko. Mutta hyvä tuolla on ajaa, kuusi vaihdettakin löytyy! Ja tosiaan maksoi vain 3000 jeniä (+500 jeniä rekisteröintiin). Laskin muuten, että viikon koulumatkoissa säästän 1280 jeniä, jos kuljen pyörällä. Ei se nyt niiiin paljon oo säästöä, mut esim kolmessa kuukaudessa tulee jo 150-200 euroa säästöä! Mitä kaikkea sillä rahalla voikaan ostaa!

En muista kirjoitinko syksyllä siitä meidän vuotavasta katosta. No, joka tapauksessa. Tuossa toisessa huoneessa oli katossa sellainen pieni musta aukko, josta kaatosateella vuoti vettä. Me valitettiin siitä tuonne vuokrafirmaan ja niiden talkkarit kävi kattoon sitä ja lupas tehdä asialle jotain. Ei ne kyllä tehny mitään, ja siksipä nyt vähän aikaa sitten kun oli sateisia päiviä, sieltä tuli taas vettä. No, ei muuta kuin taas valittamaan tuonne sedille, ja taas ne kävi katsomassa sitä ja lupasivat tehdä asialle jotain. Sovittiin sitten, että ne tänään tulee fiksaamaan sen reiän kun minä ja Sonja ollaan pois kotoa. Sanoin Sonjalle lähtiessä, että "No ne varmaan peittää sen jollain valkosella teipillä, ja ajattelee ettei ongelmaa ole, jos sitä ei nää." Arvaattekin varmaan millainen lopputulos odotti, kun palattiin kotiin. :D

Valkoista teippiä reiän päällä, mutta sen lisäksi kattoon on ilmestynyt mystinen luukku! Mitä se tarkoittaa? Se on niin pieni ettei siitä mahdu ihmistä, ehkä pää tai käsi, mut miten sen kautta voi mitään tehdä? En ymmärrä! Voin sanoo että mulla on huonot vibat tästä...

Tuolla nurkassa on nähtävissä se kastunut kohta, joka on peitetty teipillä. Epäilyttävää.

En myöskään oo tainnut laittaa ikinä mitään kunnon kuvia meidän kämpästä, joten tähän loppuun vielä pari sellaista.

Meidän polaroid-seinä! Myös nähtävillä tämän talon Kamidana, eli meidän tapauksessa The Internet!

MyRoom! Miettikää, oon kohta vuoden eläny talossa, jossa on maailman rumimman väriset verhot ja jonka ikkunoista ei näe ulos. 

Kirsikankukkien loistoa vielä kerran.

Kevät!

On lauantai, toinen kupillinen aamukahvia menossa (puoli kolmelta iltapäivällä!) ja kuivattelen hiuksia ja kynsilakkoja. Eli hyvä hetki päivittää blogia taas pitkästä aikaa. 

Janna ja Annika oli täällä käymässä viime kuussa, olin itse reilun viikon Koreassa Kallen kanssa, ja Tokioon palattuani oon päässyt nauttimaan Japanin keväästä ja kirsikankukista. Täytyy jälleen kerran sanoa, että kevät on ehdottomasti mun lempivuodenaika. Säiden lämpeneminen ja puiden orastavat lehdet, lämmittävä aurinko ja se fiilis, kun voi kaivaa kevättakin ja tennarit kaapeista. Ja tänä vuonna ensimmäistä kertaa omin silmin nähty kirsikkapuiden kukinta. Ei voi ajatella muuta kuin että luonto on ihmeellinen. Ja elämä on aika ihanaa. 

Koulu myös alkoi jälleen, mikä on vaihteeksi ihan mukavaa. Kevätlukukauden opintoihin kuuluu japanintuntien lisäksi kurssit nimeltä International organizations and Japan, Introduction to Race and Ethnical studies sekä European integration and foreign policy. So far so good, paitsi toi Eurooppa-kurssi vähän epäilyttää, sillä sen proffan englanti on aivan käsittämätöntä. Jos viime lukukaudella mietin, että joidenkien japanilaisten professorien englannin lausumisessa on vähän petrattavaa, niin tää EU-proffa vetää kyllä jotkut ennätykset. Tietty se saattaisi auttaa, jos se vaikka puhuisi suoraan siihen mikrofoniin eikä heiluttelisi sitä ympäriinsä... Hmmm...

Ja ainiin, mulla on nyt paluulento buukattu. Neljän kuukauden päästä oon jo Suomessa! Tuntuu tosi lopulliselta, ja ihan kuin tää vaihtovuosi olis jo ohi. Vaikka eihän se ihan niin ole, lukukausi vasta alkoi ja näitä viikkoja on vielä vaikka kuinka jäljellä. Mutta vähän kyllä kummallista ajatella elämää tämän Japanivuoden jälkeen. Pelottaa ajatus Suomeen palaamisesta. 

Noooo, とりあえず, pitää nauttia keväästä ja kesästä ja kaikista jännistä jutuista joita ne tullessaan tuovat. Kuten esim. toukokuun ekan viikon Golden week tulee varmaan olemaan aika golden. :))))))

Sakura, Shinjuku Gyoen -puistossa. Vaikka rahat meinaa olla loppu, ajattelin panostaa uuteen kameraan, koska nyt taas huomasi, että nää kirsikankukat ei näytä yhtään miltään sillä mun nykyisellä.

Uenon puistossa.

Kevät on tullut Nakanolandiaan?!

Pitkä blogihiljaisuus on päättynyt.

On siis kevätloma. Tai ihan vaan loma, sillä säiden puolesta ei vielä keväältä vaikuta. Viime viikkoina aika on kulunut enimmäkseen tekemättä mitään erikoista. Oon nukkunut aamuisin pitkään, juonut rauhassa aamukahveja, kartoittanut Tokion lounaskahviloita ja viettänyt aikaa kavereiden kanssa bileiden tai illanistujaisten merkeissä aina silloin tällöin. Mutta aika hiljaiseloa tämä on ollut. Olihan mulla suuria suunnitelmia matkustaa täällä Japanissa nyt loman aikana, mutta aluksi olin sairaana, ja tervehdyttyäni muuten vain aikaansaamaton, niin oon pyörinyt sitten vain täällä Tokiossa.

Mutta ihan toimettomana en sentään ole ollut, seuraavassa todistusaineistoa! (Osa kuvista on kenties jo nähnyt päivänvalon facebookin puolella, mutta kertaus on opintojen...ja sitä rataa.)

Nabe (eli hotpot) bileet meillä! 

Ystävänpäivänä tein/tehtiin konvehteja (koska täällä tyttöjen kuuluu niin tehdä!) ja askarreltiin niille söpöt rasiat, joista sain myös palautetta: "How cute is the box that chocolate is in! I almost ate it." :D

Jossain kukkii jo puut!

Mutta seuraavana päivänä sataa räntää taivaan täydeltä.

Kävin myös Uenon eläintarhassa, näin pandan! Jee?

Kävin myös sen WIC:n (Waseda International Club, oon ehkä aiemminkin maininnut siitä) parissa kokouksessa, jossa ne päättää vastuuhenkilöitä tapahtumiin, joita ne järjestää ens vuonna. Tosi tylsiä, aamusta iltaan asti kestäviä kokouksia. Tyypit pitää vuorotellen puheita ja kertoo, miks ne ois hyviä siihen-ja-siihen tehtävään, minkä jälkeen muut kyselee tarkentavia kysymyksiä, ja sit sen yhen pitää vastata tosi muodollisesti keigolla ja yrittää vakuuttaa muut. Pelkkää muodollisuutta kaikki siis, sillä on jo etukäteen päätetty et kuka mihinkäkin hommaan valitaan. Mut toisaalta oli mielenkiintoista nähdä miten homma täälläpäin toimii, aika erilaista jos vertaa oman ainejärjestömme Karavaanin meininkiin. Mulle myös selvisi, että se ainejärjestö ei mitenkään aktiivisesti etsi (tai ehkä ei edes halua) vaihtarien oikeasti liittyvän siihen. Tuli vähän sellanen olo et mitä mä siellä ees teen, tai että mua ei edes haluta sinne. Koko kerhon "kansainvälisyys" alkoi vähän mietityttämään, sillä vaikuttaa että vaihtareiden halutaan vaan osallistuvan tapahtumiin ja olevan vähän niin kuin koristeina siellä. Itse "international exchange" ei kiinnosta moniakaan sen porukan jäseniä. Harmillista, koska itse kuitenkin haluais tutustua paremmin ihmisiin ja päästä puhumaan japania.

Huomenna tänne saapuu ystäviä Suomesta! Ihanaa! Ja siitä viikon päästä hyppään itse lentokoneeseen ja lähden käymään Koreassa! Myöskin hyvin ihanaa. :) Seuraavalle parille-kolmelle viikolle on luvassa siis vähän enemmän aktiviteetteja kuin datailua, kynsien lakkaamista ja Gossip Girlin vanhojen kausien tuijottamista. :P

Mutta se kevät! Huomasin tänään, että se lapset-menkää-kotiin-tulee-pimeä -musiikki, mitä soitetaan ulkona, kuuluu nykyään vasta viideltä, kun vielä viime viikolla se oli ihan varmana neljältä! Kevättä ilmassaaaaa! :)