Nojoo, just kun kerkesin kehua mun ihanaa polkupyörää, se menee ja pettää!
Aamulla kouluun lähtiessä huomasin, että takarengas oli puhki. Miks just tänään, kun olin muutenkin vähän myöhään liikkeellä?! Normaalisti varaan koulumatkaan sellaiset reilu 40 minuuttia, vaikka tiedän että matkasta selviää alle puolen tunnin. Mutta ajattelen aina, että voinpahan ainakin ajella rauhallisesti (mitä en loppujen lopuksi ikinä kuitenkaan tee!) ja muutenkin luennolle on kivempi mennä, jos ei oo ihan hengästynyt ja hikinen. Tänään sitten, kun aamutoimissa kestikin normaalia kauemmin (lue: kun torkutin pari kertaa liikaa) ja pääsin matkaan normaalia myöhemmin, olikin pyörän selkään noustessa ikävä yllätys. No, kävely- ja metrohommiksihan se sitten meni, ja viikko alkoi mukavasti pienellä myöhästymisellä. Voivoi. Pyörä on kuitenkin nyt korjattavana tuossa läheisessä pyöräliikkeessä, ja saan sen illalla.
Ja mitäs muuta tänään... Yhdellä luennoilla keskusteltiin Michael Jacksonin Black or White videosta ja siitä, mitä sillä videolla halutaan sanoa. Toisella luennolla sain tietää, miten YK:hon pääsee töihin. Ymmärsin sitten, ettei YK todennäköisesti tule olemaan mun työnantaja tässä elämässä, koska en osaa ranskaa enkä mitään muutakaan YK:n virallisista kielistä englannin lisäksi. Tulevaisuuden ammatinvalintakin helpottui huomattavasti kun voin tämänkin ruksia pois vaihtoehtojen listalta.
Mut nyt lähdenkin jo hakemaan pyörää, ja sitten täytyykin vissiin miettiä jotain päivällistäkin. Huoh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti