Nyt olis kai paikallaan jonkin sortin tilannepäivitys pitkästä aikaa. Joten nyt seuraa sekalaisessa järjestyksessä viime viikkojen tapahtumia.
Osallistuin WIC:n (Waseda International Club, jonka tapahtumissa ollaan aika paljon oltu mukana) järjestämään ekskursioon Edo-Tokyo museoon, jossa siis nimen mukaisesti Tokion historiaa. Täytyy myöntää, että en oo aiemmilla reissuillani pahemmin museoissa ollut, joten se olikin varsin mielenkiintoinen kokemus.
Ensinnäkin, se museoreissu alkoi kokoontumisella Wasedan Ookuma-auditoriolla. Tapahtuman organisoinut WIC on siinä mielessä perinteinen japanilainen opiskelijaklubi, että kaikki toiminta noudattaa jotain länsimaiselle ihmiselle käsittämättömiä toimintamalleja. No jokatapauksessa. Hieman mattimyöhäisiä odoteltuamme koko museoretkelle osallistunut 40~50 hengen ryhmä siirtyi sieltä auditolta museolle. Ja museon ulkopuolelle sitten jälleen kokoonnuttiin suurena ryhmänä odottelemaan sisälle menoa. Niin, odoteltiin. Ensin kymmenen minuuttia, sitten toiset kymmenen. Ja kolmannen, neljännen kerran kymmenen minuuttia. Mulle ei aluks oikeen välähtänyt että mitä siinä nyt odoteltiin. Voinen myöntää, että sellainen epämääräinen odottelu ei ehkä ole mun vahvimpia puolia, joten jossain vaiheessa kysyin joltain japanilaiselta, että mitähän tässä on tapahtumassa ja mitä me oikein odotellaan. Vastaus oli epämääräinen: odotellaan vielä hetki, kohta päästään sisälle (eli ts. se ei itsekään oikein tiennyt tai osannut/halunnut(?) vastata). Hetken havainnoinnin jälkeen huomasin, että ne järjestäjä/vastuuihmiset palaveerasivat siellä keskenään, että miten niin suuren ryhmän olisi kätevin ostaa liput ja mennä sisälle. Ratkaisu oli jakaa se porukka kahdeksaan pienempään ryhmään, joilta sitten kerättiin sisäänpääsymaksut ja joille joku järkkääjistä haki pääsyliput. Jotenkin käsittämätöntä oli se, että järjestäjät eivät itsekään näyttäneet olleen yhtään etukäteen miettineet, miten näin suurten ryhmien kanssa olisi parasta menetellä. Ulkopuolisen havannoinnin perusteella myös vaikutti, ettei kukaan voinut yksinään päättää toimintamallista, vaan se piti pitkällisen yhdessä pohdinnan jälkeen päättää. Vihdoin, liki kahden tunnin päästä siitä kun lähdettiin auditoriolta päästiin vihdoin sisälle museoon. Ja kyllä, museossa kiertely tapahtui niissä ryhmissä, joihin meidät jaettiin siellä ulkona.
Museo itsessään oli tosi mielenkiintoinen. Ulkoa se näytti kutakuinkin tältä:
No kuitenkin, museossa oli paljon nähtävää, ja paljon jäi myös vielä näkemättä, sillä jouduttiin Sonjan kanssa poistua paikalta hieman aiemmin, koska meillä oli illaksi sovittua menoa. (Ja JOS ei ois tarttenut odotella niin kauan siinä ulkona, niin oltaisiin varmasti keretty kierrellä siellä museossakin enemmän!!:D) Ainiin! Vielä yksi jännä juttu tähän museokeissiin! Ilmoitettiin Sonjan kanssa, että nyt on tilanne se, että pitäisi poistua vähän etukäteen. Siinä vaiheessa yks niistä järkkärityypeistä pyysi yhtä niistä japanilaisista saattamaan meidät juna-asemalle siltä varalta, ettei me vain eksyttäisi. Siinä vaiheessa mä olin taas ihan kysymysmerkkinä: Ajatteleeko ne että me eksytään sillä matkalla, joka olikin hurjat 300m? Tai jos eksyttäisi, niin ettei osattaisi kysyä tietä? No, saatiin kuitenkin vakuutettua ne, että kyllä, löydämme reitin asemalle ja vieläpä oikeaan junaankin ilman, että joku lähtee mukaan saattamaan. Ja niin ihmeelliseltä kuin tuo niiden menettely länkkäristä tuntuukin, niin oikeasti siihenkin löytyy ihan järkeenkäypä selitys: Tapahtuman järjestäjät kokee olevansa vastuussa kaikista osallistujista (samalla tavoin kuin sempai on vastuussa kôhaistaan). Saattaminen on pienempi homma kuin sen tilanteen selvittäminen, jos me oltais eksytty.
Mutta se siitä museosta! Muita mukavia sattumia viime ajoilta on esimerkiksi oma polkupyörä! (Kuvaa ei oo vielä, mut ehkä lähiaikoina tulossa!) Hain sen perjantaina, ja pääsin onneksi samantien polkemaan sen Yoyogista tänne Nakanoon n. 4km matkan. Ja ette uskokaan, miten kiva oli pitkästä aikaa päästä polkemaan! :) Paitsi että kun ajoin poliisiaseman ohi, siinä pihalla päivystänyt poliisisetä huusi vaan hieman äkäisesti "Raito! Raito!" eli että valo ois pitänyt olla päällä, koska oli jo pimeää. Mullahan ei tietenkään ollut, eli päätin vain polkea tukka putkella pakoon, sillä olin jo melkein kotona. :D Tänään sitten kävin rekisteröimässä sen pyörän omiin nimiini läheisessä pyöräliikkeessä. Pyörän rekisteröinti Japanissa on kai pakollista, sillä jos poliisi pysäyttää sut, eikä sulla oo rekisteröintitodistusta, ne voi takavarikoida pyörän (tai viedä sut kuulusteltavaksi/sakotettavaksi poliisikopille?). En oikeen tiennyt, miten se pyörän rekisteröinti oikeen tapahtuu, kun toi mun pyörä on ostettu käytettynä. Mut kaikki meni oikein mainiosti, ja ne sedät täytti renkaat ja öljysi ketjut ja lukotkin siinä odotellessani. On kiva huomata välillä, että asioiden hoitaminen japaniksi onnistuu jo melko sujuvasti. :)
Tänään käytiin myös shoppailemassa tässä lähellä olevassa Home Centerissa, eli vähän Kodin Anttilan tyyppisessä isossa marketissa. Ostettiin jotain tarpeellisia tarvikkeita kotiin, ja sit sain vihdoin ihanat talvitohvelit tänne kotiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti