Uusi lukuvuosi, uudet kujeet?

Hui, huomenna pyörähtää käyntiin Helsingin yliopiston syyslukukausi 2012! Ja mua jännittää! Sen perus japaninkurssin lisäksi aion haastaa itseni tänä vuonna myös korean kielen parissa. :) Näiden lisäksi pääaineen syventäviä kursseja sekä jotain "satunnaisia" lukujärjestyksen täytekursseja, joilla saan kandista puuttuvat oparit sekä opintotukia varten vaadittavat pisteet kasaan.

Kandin tutkinnosta mulla siis puuttuu enää jotain vapaasti valittavia opintoja, itse "tutkielma" tuli kirjoitettua kolmosvuonna ennen vaihtoon lähtöä. Houkuttelisi aika lailla lohkaista niistä vaihdossa suoritetuista opinnoista joku pieni potti ja heittää se kandiin, että saisin ne paperit aiemmin ulos.

Niin, Wasedan kevätlukukauden arvosanat ovat saapuneet niiden net-portaliin! Viime lukukauden jälkeen arvosanoja sai odotella muistaakseni pidempäänkin, ja olinkin varautunut odottamaan jonnekin syyskuun puolivälin tietämille, että ne julkaistaan. Mutta täytyy sanoa, että ihan kivalta se arvosanarivistö siellä näytti. Kevätlukukauden kursseista sain arvosanoiksi pelkkää aaplussaa tai aata. Jee! Arvosteluasteikko Wasedassa on siis Helsingistä poiketen A+ (=paras), A, B, C, F (vai olikohan se sittenkin D? Joka tapauksessa hylätty).

Kaikista suurin ylläri oli kyllä se meidän maailmanlopun Eurooppa-kurssi, josta jollain ihmeen kaupalla kiskaisin myös A:n. Uskomatonta! No, en voi valittaa. :D Oli tarkoitus kertoa vähän tarkemmin mitä arvosanoja mistäkin sain, mutta tietenkin se waseda net portal on just nyt jollain huoltokatkolla. Voivoi.

Seuraavaksi pitää odotella opintosuoritusotteen saapumista tänne Suomeen meidän vaihtopalveluihin, minkä jälkeen täytyy käydä hyväksilukemassa nuo oparit. Tämä pitäisi tehdä muistaakseni syyskuun loppuun mennessä, ettei Kela kerkeä alkaa ihmetellä sitä, miksi viime lukuvuodelta ei ole rekisterissä yhtään opintopisteitä. 

Täytyy myös pikkuhiljaa alkaa miettimään, kuinka paljon aion pyytää opintopisteitä täällä Helsingissä noista Japanissa suoritetuista kursseista. Opintopistesysteemi on erilainen siellä ja täällä, joten täytyy katsoa sitä tehdyn työn määrää suhteessa saatuihin pisteisiin, ja jotenkin soveltaa ja verrata sitä Helsingin yliopiston vaatimuksiin. Tuon vaihtovuoden aikana takamusta sai puuduttaa koulun penkillä (per viikko) enemmän kuin mitä Helsingissä on aiempina vuosina tullut tehtyä, ja toivottavasti se näkyy myös niissä pisteissä, mitä tänne tulen hyväksilukemaan. Työmäärä kursseja kohden tosin vaihteli melkoisesti, osa kursseista oli todella työläitä, ja vaati paljon aikaa myös koulun ulkopuolella, kun taas osasta selvisi kohtuullisen helpolla. Mutta niille, jotka käsittää vaihtovuoden pelkkänä vuoden rellestysreissuna tai loputtomana bailaamisena, voin kyllä sanoa, että aika lailla sitä oikeaa opiskeluakin sinne vuoteen mahtuu. Ainakin allekirjoittaneen kohdalla.

Ja ja ja, mitäs muuta tänne Helsinkiin. Yliopistoliikunta, tai UniSport, on taas kehissä. Oon käynyt pari kertaa hakemassa hyvää fiilistä plus kiduttamassa lihaksiani Bodypumpin parissa, ja ens viikolla taas jatkuu. Viime tiistaina kävin myös pikkusiskon kanssa moikkaamassa Lady Gagaa, vaikkei backstagelle saakka päästykään, toisin kuin eräät... :P Japaniakin on tullut vähän treenattua parin Wasedasta Helsinkiin vaihtoon tulleen japanilaisen tytön kanssa. Ja nyt yritän metsästää kovasti töitä itselleni, että on sitten varaa karata Pekingiin mahdollisuuden tullen! 

Vuosi kerrallaan.

Niinhän siinä kävi, että viimeiseksi Japanipäivitykseksi jäi tuo heinäkuinen, pari viikkoa ennen Suomeen paluuta kirjoitettu postaus. Kuukaudessa maisemat, maat, valuutat ja tunnelmat ovat kerenneet vaihtua täydellisesti. Nyt oon ollut Suomessa reilu kaksi viikkoa, ja kummallisesti Japani ja siellä vietetty elämä tuntuu älyttömän kaukaiselta! Pikakelaus tapahtumien kulusta tuosta kuukauden takaisesta tähän päivään menisi suunnilleen näin:

Viimeiset kouluhommat puskettiin läpi jollain ihmeen tarmolla, minkä jälkeen maallisen omaisuuteni pakkaukseen ei ihan hirveästi jäänyt energianhippusia. Ja tuskanhiki otsalla ja kaamealla häsellyksellähän se homma tuli hoidettua: tavaraa oli kerennyt kertyä vuoden aikaan aika hurja määrä, ja opiskelujen päätyttyä "rauhallista"pakkausaikaa mulle jäi yhden viikonlopun verran. Tavaroiden jaottelu meni suunnilleen näin: "mukaan", "postitse Suomeen" ja "roskiin". Painavin laukuin suuntasin sitten 30. heinäkuuta kohti Naritan lentokenttää. Iso matkalaukkuni oli viisi kiloa ylipainoinen, mutta ihmeekseni en joutunut siitä mitään pulittamaan (kiitos ihanalle Korean airin check-in ladylle). Naritasta sitten älyttömällä Tokio-Soul-Praha-Helsinki -lentokuviolla palasin armaalle kotimaan kamaralle.

Matkatoverini Pandanen.

Nyt kaksi ja puoli viikkoa Suomessa oleiltuani täytyy todeta, ettei mikään sen suurempi vasta-kulttuurishokki ole päässyt yllättämään ainakaan vielä. Paitsi pieniä hämmästyksiä on luonnollisesti ollut; Ihmiset on isoja ja niitä on tosi vähän! Oikeanpuoleiseen liikenteeseenkin kesti hetken aikaa tottua. Liukuportaissa ei seisotakaan vasemmalla puolella, vaan oikealla! Huomaan myös välillä miettiväni, että onkohan täällä Suomessa soveliasta tehdä joitakin asioita, esim. syödä jotain samalla kun kävelee kadulla, tai pussailla julkisesti, asioita, joita syystä tai toisesta ei Japanissa juurikaan nähnyt. :D Pari päivää sitten pääsin tuomaan ensimmäisiä tavaroitani uuteen kotiini, jossa asustan tästä vuoden eteenpäin. Tänään saan loput tavarat, minkä jälkeen pääsen ehkä vihdoin asettumaan tänne kunnolla.

Kaiken kaikkiaan täytyy todeta, että Suomeen paluu on sujunut yllättävän sutjakasti. Välillä on tuntunut jopa siltä, ettei olisi poissa ollutkaan! Vietin aikani niinkin tiiviisti ihanan poikaystävän kanssa, ettei vaihtovuoden päättymistä ja tätä koko elämänmuutosta ole ehkä kerennyt edes ajatella tai tajuta. Eilen kuitenkin jouduin hyvästellä junahytillisen rakkaita ystäviä, Kalle mukaanlukien, jotka suuntasivat Moskovan kautta Trans-Mongolian junaan, kohti Kiinaa ja vaihtovuotta siellä. Hyvästely oli jälleen kerran kova paikka, ja on laittanut tunteet aikamoiseen myllerrykseen. Mutta ehkäpä tämä tunnemylly pyörittää niitä Tokiovuoden aikana opittuja asioita ja oivalluksiakin pintaan. Toivottavasti.

Seuraavat päivät mua pitää kiireisenä siis kodin laittaminen ja Helsingin yliopiston tämän vuoden opetustarjontaan tutustuminen. Ajattelinpa jopa haastaa itseni pieneen kanji-kertaukseen ennen Japani 4 -kurssin alkua, joskin itseni tuntien hieman epäilen sen onnistumista. :P Joka tapauksessa, vuosi kerrallaan tässä mennään. Vuosi Japanissa, sitten vuosi tässä uudessa kodissa, vuosi eteenpäin opiskeluja (jospa saisi ne kandinpaperit käteen tänä vuonna!), vuosi halpojen (Kiinan!) lentotarjousten kyttäämistä, ties mitä kaikkea 2012-2013 tuo tullessaan!

Mun ja Sonjan yukata-sugatat ja ilotulitusnäytöksen jälkeiset muikeilut.

Blogin jatkosta sen verran, että mulla on nyt mietintämyssyssä eri vaihtoehtoja tälle blogille. Pohdinnassa on, jätänkö tämän blogin vain vaihtoblogiksi ja vaihtovuoden jälkeen siis hiljaiseksi, vaiko vaihdan sen teemaa hieman yleisempään japaninopiskelijan opiskelu/elämä-kombinaatioon. Kellään mitään vinkkejä/ideoita/ehdotuksia?

s t r e s s i

Lähtö lähenee!

Viisumi keikkuu kiltisti passin välissä, menolippu on taskussa ja kämppä Tokiossa odottaa. Viime päivityksen jälkeen on tosiaan kerenny tapahtua vaikka mitä. Wasedan asuntolasta tarjottiin huonetta, mutta pitkän harkinnan jälkeen päätettiin etsiä Sonjan kanssa yhteinen kämppä yksityisiltä markkinoilta. Ennakkovaroitteluista huolimatta homma ei ollutkaan niin mahdottoman vaikeaa, ja nyt meille on varattuna kaksio akselilta Shinjuku-Nakano. Niille, joille Tokion paikannimet ei sano mitään, kerrottakoon, että asunto on siis ihan mestoilta, myös sikäli, että koulumatkaa on sellanen vajaa neljä kilometriä. Hinta tosin on jotain semmosta että hirvittää, mut ei siitä enempää. Kaikista vaihtoon liittyvistä valmisteluista päällimmäisenä mielessä on kuitenkin sellanen pikku-pikkujuttu, jonka takia teki mieli heittää leikki kesken kokonaan, ja siitä lisää seuraavassa kappaleessa.

Tän vaihtohakuprosessin aikana meillä oli kerran jos toisenkin hieman vaikeuksia saada pyydettyjä ja tarvittavia ohjeita ja neuvoja meidän oman yliopiston vaihtokoordinaattorilta, mistä aiheutui melko lailla turhautumista ja negatiivisiä fiiliksiä meille hakijoille. Kyseiseen vaihtokoordinaattorin hommaan on viime kuussa vaihtunut uusi tyyppi, mutta vielä viimeisen tempun se edellinen kerkesi tehdä. Mulle jo helmikuussa luvattu (useiden tuhansien eurojen arvoinen) stipendi olikin annettu ihan toiselle ihmiselle sen koordinaattorin mokan seurauksena, ja koko juttu selvisi vasta noin kuukausi sitten. Tai virallisesti yliopiston mukaan kyseessä oli "informaatiokatkos", jonka seurauksena tällanen "ikävä" tilanne pääsi syntymään. Mutta kyllä mää tiiän, sen koordinaattorin moka se oli. Seurasi tietenkin paniikkia, itkua ja raivoa. Sellasta mukavaa pikku stressiä tähän kesään, ihanniinku ei ois muutenkin jo hermo kireellä tässä vaihtoon valmistautuessa. Kuitenkin, long story short: tein valituksen (koska mulla oli mustaa valkosella siitä stipendistä) ja yliopisto päätti korvata sen stipendin suuruisen summan mulle apurahana. Jeee, who's the winner?!

Totta puhuen, vaikka ton stipendijutun kanssa kaikki kääntyi parhain päin, ei tässä silti oo mikään voittajaolo. Omat fiilikset lähdön suhteen heittelee aika laidasta laitaan. Välillä oon innoissani ja mielelläni lähdössä. Varsinkin se, että meistä Sonjan kans tulee kämppiksiä, on huippujuttu! Ja oikeesti, vuosi Tokiossa, kuka ei ois fiiliksissä!? Kuitenkin enimmäkseen tähän lähtemiseen liittyy kauheaa stressiä. Oon just semmonen, että mua huolettaa vaan, mikä kaikki voi mennä pieleen. Ja asiathan todellakin voi mennä pieleen, se jos jokin on viimeaikoina kantapään kautta opittu! Kuten aiemmin sanoin, niin monta kertaa on tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin koko vaihdon kanssa.
Mutta vaikka mää tässä nyt niin valitan, niin no worries, kyllä mää silti lähen sinne Japaniin. Lähteminen ei vaan oo helppoa.

Ai niin joo, meillä oli lähtöorientaatio-juttu yliopistolla tässä kuluneella viikolla. Siellä tuli taas niin paljon asiaa että alko ahdistamaan. Ja sitten siellä sanottiin, että jonkun tutkimuksen mukaan vaihdon ensimmäisten viikkojen aikana opiskelijoilla on yhtä korkea stressitaso, kuin silloin, kun tärkeä parisuhde päättyy/on päättynyt.
Voin jotenki kuvitella miltä ne ekat viikot Japanissa tuntuu.

Mulla kauas menolippu on!

Heipähei te kaikki!

Tässä sitä nyt ollaan, kirjoittamassa ensimmäistä blogimerkintää tähän vaihtoblogiin. Vielä en kuitenkaan ihan sinne Japaniin ole ennättänyt, vaan ihan täältä Helsingin Pasilasta kirjoittelen.

Viimeiset kolme, neljä vuotta oon odottanut mahdollisuutta päästä vaihtoon Japaniin. Ja niin epärealistiselta kuin se vielä tuntuukin, sinne ollaan tosiaan menossa. Monien kommelluksien ja elämää suurempien hakulomakkeiden täyttö-operaatioiden jälkeen mua odottaa opiskelupaikka Wasedan yliopistossa Tokiossa. Maisemanvaihdos tapahtuu syyskuun alussa, jolloin nousen lentokoneeseen matkalaukkuni kanssa.

Koko hakuprosessi tähän asti on edennyt välillä tuskastuttavankin hitaasti. Aina on saanut odotella vastauksia tai tietoa joko Helsingin yliopiston vaihtokoordinaattorilta tai sitten sieltä Japanin päästä. Viime viikolla asiat ottivat kuitenkin aimo harppauksen eteenpäin, kun virallinen varmistus opiskelupaikasta tuli sieltä Wasedasta. Ja sitten niitä isoja juttuja alkoikin tapahtua. Tämä Pasilan kämppä on irtisanottu, menolippu ostettu, hakemus Wasedan asuntolaan jätetty, ja niin, pitäis kai pikkuhiljaa irtisanoutua töistäkin. Osan näistä vaihtovalmisteluista tekee ihan mielellään (sanoo nimimerkki "Kaksi vuotta HOAS-solussa riittää!"), mutta vaikeitakin päätöksiä ja ratkaisuja on joutunut tämän takia tekemään. Ja kai siinä nyt vähän ikävä ja surku tulee, kun joutuu jättämään kaikki ihanat ja mulle tärkeät ihmiset tänne Suomeen. Onneksi en kuitenkaan lähde matkaan yksin, vaan seurakseni Japanin valloitukseen lähtevät myös ihanat ystävät Sonja ja Taija. Niin että varautukaa vaan, tämän Waseda-kolmikon seikkailuista saatte sitten jatkossa lukea! :D

Tästä pikku prologista tulikin ihan mahdoton sepustus! Toivottavasti samanlainen bloggausinto jatkuu siellä Japanissakin sitten!