Japanilaiset vaikuttaisivat arvostavan kaikkea sitä, mitä voi kutsua sanalla shun 旬, eli "seasonal food". Syksyllä näitä ovat esim. hedelmistä viinirypäleet, päärynät, omenat ja melonit (jotka voi parhaimmillaan maksaa 20-30 euroa kappale, hullua!). Sen lisäksi esim. kastanjat (ja kastanjaleivonnaiset) on myös näkynyt syksyllä kahviloiden kakkuvalikoimissa, kuten myös Halloweenin aikaan kurpitsa-asiat. Ja kai shunissa voi olla myös kalat tai muut tuotteet...sienet? Mut mua lähinnä kiinnostaa ne hedelmät. Ja kakut. :D
Kakuista puheenollen, oltiin taannoin yhden Japanissa reissanneen suomalaisen järkkäämillä illanistujaisilla, ja sinne yks japanilainen tyyppi toi pari rasiaa Halloween-donitseja (tottakai kurpitsa-kreemitäytteellä):
Muita viimeaikojen tapahtumia: Soukei-sen, eli Wasedan ja Keion yliopistojen välinen baseball-ottelu. Suurta tunnetta ja urheiludraamaa, kun arkkiviholliset kohtaavat pelikentillä. Välillä tuntui, että se kannustusurheilu oli vähintäänkin yhtä suuressa osassa kuin itse peli.
Joudun myös hautaamaan yhden salaisen haaveeni. Olisin halunnut liittyä Wasedan cheerleader-klubiin, mutta siellä baseball-ottelussa pääsin lähietäisyydeltä seuraamaan sitä cheerleadereiden toimintaa, ja pakkohan se oli myöntää: en missään olosuhteissa ikinä vois laittaa päälle niitä vaatteita, ja niin lyhyttä hametta mitä niillä tytöillä oli. Ja niin, tiedän että on tyhmä verrata itseä japanilaiseen ruumiinrakenteeseen, mutta niiden cheerleadereiden vyötärö näytti olevan about samaa luokkaa kuin mun yhden (1) reiden ympärysmitta! Käsittämätöntä. Että se siitä cheerleader-urasta sitten.
Mutta iloisempiin uutisiin: Oon lähes polkupyörän onnellinen omistaja! Ostan käytettynä kaverin kaverilta vanhan mamacharin eli naisten polkupyörän. Oli tarkoitus hakea se jo keskiviikkona, mutta myyjäosapuolen yllättävän esteen vuoksi asia siirtyi ensi viikolle. Mutta pian pääsen siis toivottavasti viilettämään pitkin Tokion katuja! En kyllä oo ihan varma kenen pitää olla enemmän varuillaan; mun vai niiden jalankulkijoiden! :D
Kakuista puheenollen, oltiin taannoin yhden Japanissa reissanneen suomalaisen järkkäämillä illanistujaisilla, ja sinne yks japanilainen tyyppi toi pari rasiaa Halloween-donitseja (tottakai kurpitsa-kreemitäytteellä):
Muita viimeaikojen tapahtumia: Soukei-sen, eli Wasedan ja Keion yliopistojen välinen baseball-ottelu. Suurta tunnetta ja urheiludraamaa, kun arkkiviholliset kohtaavat pelikentillä. Välillä tuntui, että se kannustusurheilu oli vähintäänkin yhtä suuressa osassa kuin itse peli.
Joudun myös hautaamaan yhden salaisen haaveeni. Olisin halunnut liittyä Wasedan cheerleader-klubiin, mutta siellä baseball-ottelussa pääsin lähietäisyydeltä seuraamaan sitä cheerleadereiden toimintaa, ja pakkohan se oli myöntää: en missään olosuhteissa ikinä vois laittaa päälle niitä vaatteita, ja niin lyhyttä hametta mitä niillä tytöillä oli. Ja niin, tiedän että on tyhmä verrata itseä japanilaiseen ruumiinrakenteeseen, mutta niiden cheerleadereiden vyötärö näytti olevan about samaa luokkaa kuin mun yhden (1) reiden ympärysmitta! Käsittämätöntä. Että se siitä cheerleader-urasta sitten.
Mutta iloisempiin uutisiin: Oon lähes polkupyörän onnellinen omistaja! Ostan käytettynä kaverin kaverilta vanhan mamacharin eli naisten polkupyörän. Oli tarkoitus hakea se jo keskiviikkona, mutta myyjäosapuolen yllättävän esteen vuoksi asia siirtyi ensi viikolle. Mutta pian pääsen siis toivottavasti viilettämään pitkin Tokion katuja! En kyllä oo ihan varma kenen pitää olla enemmän varuillaan; mun vai niiden jalankulkijoiden! :D
