Kevät!

On lauantai, toinen kupillinen aamukahvia menossa (puoli kolmelta iltapäivällä!) ja kuivattelen hiuksia ja kynsilakkoja. Eli hyvä hetki päivittää blogia taas pitkästä aikaa. 

Janna ja Annika oli täällä käymässä viime kuussa, olin itse reilun viikon Koreassa Kallen kanssa, ja Tokioon palattuani oon päässyt nauttimaan Japanin keväästä ja kirsikankukista. Täytyy jälleen kerran sanoa, että kevät on ehdottomasti mun lempivuodenaika. Säiden lämpeneminen ja puiden orastavat lehdet, lämmittävä aurinko ja se fiilis, kun voi kaivaa kevättakin ja tennarit kaapeista. Ja tänä vuonna ensimmäistä kertaa omin silmin nähty kirsikkapuiden kukinta. Ei voi ajatella muuta kuin että luonto on ihmeellinen. Ja elämä on aika ihanaa. 

Koulu myös alkoi jälleen, mikä on vaihteeksi ihan mukavaa. Kevätlukukauden opintoihin kuuluu japanintuntien lisäksi kurssit nimeltä International organizations and Japan, Introduction to Race and Ethnical studies sekä European integration and foreign policy. So far so good, paitsi toi Eurooppa-kurssi vähän epäilyttää, sillä sen proffan englanti on aivan käsittämätöntä. Jos viime lukukaudella mietin, että joidenkien japanilaisten professorien englannin lausumisessa on vähän petrattavaa, niin tää EU-proffa vetää kyllä jotkut ennätykset. Tietty se saattaisi auttaa, jos se vaikka puhuisi suoraan siihen mikrofoniin eikä heiluttelisi sitä ympäriinsä... Hmmm...

Ja ainiin, mulla on nyt paluulento buukattu. Neljän kuukauden päästä oon jo Suomessa! Tuntuu tosi lopulliselta, ja ihan kuin tää vaihtovuosi olis jo ohi. Vaikka eihän se ihan niin ole, lukukausi vasta alkoi ja näitä viikkoja on vielä vaikka kuinka jäljellä. Mutta vähän kyllä kummallista ajatella elämää tämän Japanivuoden jälkeen. Pelottaa ajatus Suomeen palaamisesta. 

Noooo, とりあえず, pitää nauttia keväästä ja kesästä ja kaikista jännistä jutuista joita ne tullessaan tuovat. Kuten esim. toukokuun ekan viikon Golden week tulee varmaan olemaan aika golden. :))))))

Sakura, Shinjuku Gyoen -puistossa. Vaikka rahat meinaa olla loppu, ajattelin panostaa uuteen kameraan, koska nyt taas huomasi, että nää kirsikankukat ei näytä yhtään miltään sillä mun nykyisellä.

Uenon puistossa.

Kevät on tullut Nakanolandiaan?!

Pitkä blogihiljaisuus on päättynyt.

On siis kevätloma. Tai ihan vaan loma, sillä säiden puolesta ei vielä keväältä vaikuta. Viime viikkoina aika on kulunut enimmäkseen tekemättä mitään erikoista. Oon nukkunut aamuisin pitkään, juonut rauhassa aamukahveja, kartoittanut Tokion lounaskahviloita ja viettänyt aikaa kavereiden kanssa bileiden tai illanistujaisten merkeissä aina silloin tällöin. Mutta aika hiljaiseloa tämä on ollut. Olihan mulla suuria suunnitelmia matkustaa täällä Japanissa nyt loman aikana, mutta aluksi olin sairaana, ja tervehdyttyäni muuten vain aikaansaamaton, niin oon pyörinyt sitten vain täällä Tokiossa.

Mutta ihan toimettomana en sentään ole ollut, seuraavassa todistusaineistoa! (Osa kuvista on kenties jo nähnyt päivänvalon facebookin puolella, mutta kertaus on opintojen...ja sitä rataa.)

Nabe (eli hotpot) bileet meillä! 

Ystävänpäivänä tein/tehtiin konvehteja (koska täällä tyttöjen kuuluu niin tehdä!) ja askarreltiin niille söpöt rasiat, joista sain myös palautetta: "How cute is the box that chocolate is in! I almost ate it." :D

Jossain kukkii jo puut!

Mutta seuraavana päivänä sataa räntää taivaan täydeltä.

Kävin myös Uenon eläintarhassa, näin pandan! Jee?

Kävin myös sen WIC:n (Waseda International Club, oon ehkä aiemminkin maininnut siitä) parissa kokouksessa, jossa ne päättää vastuuhenkilöitä tapahtumiin, joita ne järjestää ens vuonna. Tosi tylsiä, aamusta iltaan asti kestäviä kokouksia. Tyypit pitää vuorotellen puheita ja kertoo, miks ne ois hyviä siihen-ja-siihen tehtävään, minkä jälkeen muut kyselee tarkentavia kysymyksiä, ja sit sen yhen pitää vastata tosi muodollisesti keigolla ja yrittää vakuuttaa muut. Pelkkää muodollisuutta kaikki siis, sillä on jo etukäteen päätetty et kuka mihinkäkin hommaan valitaan. Mut toisaalta oli mielenkiintoista nähdä miten homma täälläpäin toimii, aika erilaista jos vertaa oman ainejärjestömme Karavaanin meininkiin. Mulle myös selvisi, että se ainejärjestö ei mitenkään aktiivisesti etsi (tai ehkä ei edes halua) vaihtarien oikeasti liittyvän siihen. Tuli vähän sellanen olo et mitä mä siellä ees teen, tai että mua ei edes haluta sinne. Koko kerhon "kansainvälisyys" alkoi vähän mietityttämään, sillä vaikuttaa että vaihtareiden halutaan vaan osallistuvan tapahtumiin ja olevan vähän niin kuin koristeina siellä. Itse "international exchange" ei kiinnosta moniakaan sen porukan jäseniä. Harmillista, koska itse kuitenkin haluais tutustua paremmin ihmisiin ja päästä puhumaan japania.

Huomenna tänne saapuu ystäviä Suomesta! Ihanaa! Ja siitä viikon päästä hyppään itse lentokoneeseen ja lähden käymään Koreassa! Myöskin hyvin ihanaa. :) Seuraavalle parille-kolmelle viikolle on luvassa siis vähän enemmän aktiviteetteja kuin datailua, kynsien lakkaamista ja Gossip Girlin vanhojen kausien tuijottamista. :P

Mutta se kevät! Huomasin tänään, että se lapset-menkää-kotiin-tulee-pimeä -musiikki, mitä soitetaan ulkona, kuuluu nykyään vasta viideltä, kun vielä viime viikolla se oli ihan varmana neljältä! Kevättä ilmassaaaaa! :)

mega party!

Tänään alkoi kevätloma! Viimeisten koulujuttjen kanssa meinas jo virta loppua kesken, mutta selviydyttiinpä kuitenkin. Niinku useimmista pienistä haasteista tässä elämässä. :) Viime viikolla flunssa päätti ryhtyä vaikeaksi, ja loppuviikon esseepuurtamisia varjosti ja vaikeutti ikävänkuuloinen yskä, kurkkukipu, pieni lämpö ja pää, jossa tuntui olevan enemmän räkää kuin tilaa ajatuksille. Lauantain ja sunnuntain vietinkin joko nukkuen tai esseetä puurtaen (ja pitkä siitä tulikin! valmis paketti oli melkee ku mun kandi viime keväältä! hullua!). Eiku käytiin me lauantaina Sonjan kanssa suurlähetystössä ennakkoäänestämässä pressanvaalejen toisella kierroksella!

Koska oon siis lomalla seuraavat kaks kuukautta, tekis mieli juhlistaa sitä tanssimalla kutakuinkin näin:

Mutta söin äsken jotain ihmeellisiä japanilaisia flunssalääkkeitä (lupaavat auttaa yskään, kurkkukipuun, kuumeeseen, vuotavaan ja tukkoiseen nenään, oikeestaan kaikkeen mitä nyt vaan keksii), niin mulla on jotenkin hassu olo. Eli saatan mega partyn ja tanssimisen sijaan ryömiä peiton alle, mennä ajoissa nukkumaan ja parannella kipeää oloa.

Mutta muut lähitulevaisuuden suunnitelmat on kutakuinkin seuraavanlaiset:
- Nukun!
- Hankkiudun kampaajalle!
- Re-entry permitin (eli uudelleen-maahantuloluvan) hankkiminen.
- Nomikai.
- Leffailta.
- Syömään ja ulos Suomessa vaihtareina olleiden japanilaisten kanssa.
- Bileet.
- Nomikai ja maaliskuussa pois lähtevien vaihtareiden läksiäiset.

Siinä on jo paljon asiaa yhdelle viikolle. Seuraavien viikkojen suunnitelmat ei oo vielä selvilläkään. (Äiti on varma et tuun pitkästymään tässä kahden kuukauden aikana. En usko!)

Ja ainiin, bonuksena pari kuvaa viimeaikojen hankinnoista!

Single-julkaisuna Hikawa Kiyoshin NIJI-IRO NO BAIYON! Mun karaoke juuhachiban!
Pojat aina pilkkaa bai-bai-baiyonia, mut I don't care! Tää on just hyvä! :D

Muumiastiasto kasvaa! Ostin ennen joulua sellasen ison kalavuoan, ja nyt löysin noi pienet kalan malliset kulhot/lautaset, ja toisen tollasen pikkulautasen.
Ei ollut kyllä tarkoitus ostaa, mut jotain tapahtui ja sit huomasin et olinkin jo kassalla :D

Huomenta!

Blogin neljän viikon hiljaiselo päättyy tänään! Olen tehnyt comebackin, vaikken oikeastaan missään ollutkaan. Paitsi ehkä korkeintaan viettämässä mitä mainiointa joululomaa. Toisin sanoen, takaisin todellisuuteen: suoritin tänä aamuna ensimmäisen japanintunnilta lintsauksen. Lukuisista herätyksistä ja torkuttamisista huolimatta se herääminen ei vain onnistunut, joten nyt olen täällä. Kotona. Ajattelin, että sen sijaan, että istun tunnilla yskimässä ja niiskuttamassa (kyllä, flunssakin on päässyt iskemään), voin käyttää nämä aamupäivän tunnit viimeisen japaninaineen kirjoittamiseen, ja kenties parin muun esseen suunnittelutyöhön. Seurauksena juon siis aamuteetä ja kirjoitan tätä blogia... :D

Tähän väliin muutama sananen viime viikkojen tapahtumista ja joululomasta.
Elämä täällä Japanissa tuntuu välillä ihan toiselta maailmalta, kuin se, joka jäi koti-Suomeen. Jouluna kuitenkin nää kaksi maailmaa vähän ristesi, kun Kalle tuli Suomesta tänne kolmeksi viikoksi, mistä olen tosi onnellinen. Käytiin Ikahossa onsenissa, kierreltiin Tokiossa "katsomassa hienoja taloja" ja nähtävyyksiä, matkustettiin yöbussilla Kiotoon, katseltiin temppeleitä ja käytiin uudestaan onsenissa, mentiin vielä Osakaankin ja matkattiin jälleen yöbussilla takaisin Tokioon. Seuraavaksi kuvamateriaalia todisteeksi.

Ruuat siellä Ikahon onsenissa!

Ja meidän jouluruuat kotona Nakanossa.

Nähtävyyksien katselua Tokiossa.

Uusi vuosi vaihtui Tokyo towerin juurella!

Kioton lähellä oleva Oharan kylä, jossa myös onseneiltiin!

Kiyomizudera Kiotossa.

Osakan linna.

Mutta nyt kun jälkeenpäin mietin tuota joululomaa, niin kyllä se silti tuntui vähän eri todellisuudelta kuin tämä arki täällä. Oli aika karu paluu todellisuuteen, kun luennot jatkuivat viime viikon lopulla ja tajusin, että kirjoitettavana on neljä esseetä, japaninaine ja tehtävä vielä pari japanin koetta ja pari muutakin koetta. Eli seuraavat kolme viikkoa helmikuun alkuun saakka meneekin näiden kanssa puurtaessa. Huhhuh. Nyt, kun kirjoitin tähän kaiken tuon työmäärän mitä seuraavilla viikoilla on odotettavissa, mietin, miksi istunkaan kirjoittamassa tätä blogia? Apua.....

No, ensi päivitys sitten ehkä kolmen viikon päästä! Sitten onkin taas loma, joka kestää huhtikuun alkuun saakka! Mutta sen loman lomasuunnitelmista lisää sitten seuraavalla kerralla!

Ainiin, pakko jakaa vielä yks juttu! Oon aiemminkin sanonut että täällä meillä kotona on aika kylmä. Mun normaaliin yövarustukseen kuuluu nykyään Uniqlosta ostetut heat tech legginssit ja pitkähihainen paita, siinä päällä veluurihousut ja takki, ja jalassa ainakin yhdet villasukat. Yön useimmiten nukun kokonaan hautautuneena peiton alle. Ja silti on vähän kylmä. :/ Jos jotain en tule kaipaamaan, on tämä Japanin talojen kylmyys talvisin!

Ensimmäisiä ja toisia kertoja

Lumisadetta! Tokiossa! Ensimmäistä kertaa! Eihän se lumi maassa kestänyt, mutta tuli jotenkin lämmin ja kotoisa olo, kun näki pitkästä aikaa lumisadetta. Pääsin todistamaan tätä näkyä erään 30. kerroksessa sijaitsevan asunnon olohuoneen ikkunasta tässä yksi aamu. Muuten ei kyllä tunnu yhtään siltä, että olisi talvi tai joku joulu lähestymässä, koska nämä lämpötilat täällä pysyttelee vaihtelevan tasaisesti 5-15°C välillä. 

Ensimmäisiä kertoja kävin myös japanilaisessa hammaslääkärissä, kun viisaudenhampaat vähän kipuilivat taas vaihteeksi. Ja se hammaslääkärikäynti ei tosiaan jäänyt siihen ensimmäiseen kertaan, vaan oon päässyt ilmeisen tehokkaaseen hoitokierteeseen täällä, enkä oikeen tiedä miten päästä pois siitä. Hampaathan on vielä siis suussa, mutta koska en hoitanut viisaudenhampaiden lisäksi niitä muitakin hammaslääkäriasioita Suomessa hyvissä ajoin kuntoon, niin mun (elämäni ensimmäiset!) reiät on paikkailtu sitten täällä Japanissa.  Tai eka ne kyllä vaan puhdisti hampaat (ylä- ja alahampaat eri käynneillä!) ja sitten paikkasi yhden reiän kerrallaan, niin että oon saanut juosta siellä hammaslääkärissä vähän turhankin tiuhaan tahtiin. Mut toisaalta, paha lähteä väittämään vastaan lääkärille, koska en ite tiedä paremminkaan. Ja ei se oo oikeestaan kallistakaan, kun mulla nyt on näitä vakuutuksia. (Mutta vinkkinä ensi vuonna vaihtoon lähtijöille: varatkaa jo nyt se aika sieltä yths:ltä! :D)

Ja ainiin! Sunnuntaina olin keikalla! Päätin hieman viime hetkellä, että mulla on sittenkin varaa mennä katsomaan flumpoolia Saitama Super Areenalle, joten ostin lipun ja suuntasin sitten 15 999 muun fanin kanssa Saitamaan, noin puolen tunnin junailujen päähän Shinjukusta. Ja kyllä kannatti! Tunnelma oli kutakuinkin tällainen: http://www.youtube.com/watch?v=HgvxITmihLE (Tuo on live DVD:n mainospätkä viime vuoden keikasta Yokohama Areenalla, joka vetää suunnilleen saman verran porukkaa kuin tuo Saitama.) 

Mun paikka oli toooosi kaukana takana ja ylhäällä. Sen mitä missasin siinä etten nähnyt niin läheltä tai päässyt heilumaan ja pomppimaan tonne areenalle, koin kuitenkin saavani takaisin siinä, että näin lavashow:n kokonaisuudessaan aika hyvin, eikä se soittelointi yhtään hullummalta kuulostanut sinne ylöskään. flumpool on ollut yks mun suosikkibändeistä jo pitkään, ja tää oli nyt toka kerta kun olin niiden livessä. Oli kiva huomata, että ne on kehittyneet ja kasvaneet bändinä niinkin paljon, että ne vetää isotkin areenat täyteen. Ja kuinka ollakkaan, niillä tulee keväällä/kesällä uusi kiertue, ja olisi mahdollista päästä kattomaan niitä Tokyo Domeen! Mua ehkä pikkusen alkoi houkutella se idea.... :D

Heheee, siellä leijaili tuhansia punaisia ilmapalloja katosta, joten minäkin sain lahjan!

Huhhuh. Vaikka aiemmin sanoin, että ei tunnu talvelta tai joululta, niin jotenkin sitä vaan silti odottaa sitä joululomaa! :) Oon tehnyt netissä varauksia onseneihin ja hostelleihin, ja ostellut bussilippuja. Nyt kieltämättä vähän kuumottaa, että valitsinkohan sittenkään oikeita paikkoja ja busseja, vai meniköhän joku pieleen. Tästä Japanista ja näiden japanilaisista systeemeistä kun ei aina oikeen tiedä...